keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Kohti vuotta uutta



Näissä merkeissä toivotan onnellista Mahdollisuuksien Vuotta 2009 kaikille!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kirppistely tulee kalliiksi

... kun aina löytää jotain kivaa. Tässä tilannekatsaus äiteelle, jonka kanssa puhelinneuvottelussa sovimme ostavamme tuon mokkatakin puoliksi.



Musta paita/tunika ja punainen minihamonen.


Merinovillainen paita (ostettu lämmittämään, ei kaunistamaan) ja farkkuleggarit. Mainittakoon, että mahamöhkylä on suklaalla aikaan saatu (ettei tartte arvailla oisko meille pikkuista tulossa).


Nämä siis löytyivät, kun etsinnässä olivat saappaat (itselle kokoa 39, äiteelle 38). Ihania saapikkaitakin löytyi, mutta vain kokoa 36 tai 41. Saiskohan vaihtojalat jostain edullisesti??

tiistai 2. joulukuuta 2008

Joulun taikaa

Joulun odotus se alkaa jo marraskuussa (kun pirhanan kuvastot kolahtavat luukusta). Mieltä lämmittää jo aito riemu joulusta ("mä haluun ton ja ton ja ton ja ton..."). Päiviä lasketaan jouluaattoon ("koska se joulupukki oikein tulee" kitinää 17h/vrk) ja tontuista jutustellaan useasti ("kyllä ne tontut unohtaa jos me ollaan oltu tuhmia ja ihan varkkuna ne tuo kaiken, mitä ollaan toivottu ja ei ne lahjat maksa mitään kun tontut tekee tietty ne ite!")

Kotiin joulutunnelmaa luo kynttilänvalo (ja räkä lentää pitkin pöytää, kun yritetään salaa puhaltaa kynttilöitä sammuksiin). Ulkona valaisevat talven pimeyttä kauniit jouluvalot (välkkyvää valokaapelia joka puskaan ja muovinen lumiukko mudan keskelle). Talvinen sää myös virittää oikeaan tunnelmaan (eikö helkkarissa joku päivä voisi olla satamatta vettä?) ja lumilyhdyt koristavat pihaa (hah hah, hyvällä tuurilla ruskeita loskapalloja voi pyöritellä ken viitsii).



Kotona leivotaan joulun herkkuja (piparit paloivat, tortuista ei tykkää erkkikään ja enempää ei vaan jaksa yrittää). Läheisten muistaminen on mieluisaa ("mä en keksi kellekään mitään" paniikki) ja jouluostoksia on mukava tehdä hyvissä ajoin kaikessa rauhassa (kaikkien muiden kanssa veronpalautusten jälkeisenä viikonloppuna isossa ostarissa tungoksessa toppatakki päällä ja nälkäisenä).

Joulukortteja askarrellaan yhdessä (pöydässä kiinni kilo liimaa ja hilettä sohvalla). Joulukoristeetkin pääsevät paikalleen (kaikki tontut yhteen ja samaan ikkunaan ja enkeliltä on pää poikki). Kuusi kannetaan tupaan tuoksumaan (sähkökynttilät ovat solmussa, pallot rikki ja kissat kaatavat kuusen kuudesti tunnissa).



Jouluaterialla syödään perinteisiä (kaupan) jouluruokia ("hyi tää on pahaa, eiks saa muuta?") ja nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta ("saaks mennä jo kattoo telkkaa?"). Lahjat jaetaan kuusen (sen kaatuneen) juurella ja paketteja availlaan iloisen odotuksen vallatessa mielen (vertaillaan kuka sai eniten paketteja). Roskakasa täyttää maan.

Merry Xmast!
Tekisi mieli tempaista pukkia lättyyn.

No, nyt kun meillä on jo omia lapsia ei joulumme ole enää tämänmoinen. Yhteiskunnan paine pakotta Armaan ja hp:n käyttäytymään kuin aikuiset. Vaan näin se oli silloin, kun olimme vain kaksin ...(muistelee hp nostalgisena) Oi, niitä aikoja.

lauantai 22. marraskuuta 2008

kirppisriemua

Hetkeksi horteesta heräsi hp ja suuntasi kirpputorille.

Neuletakki


Tekonahkainen liivi


Jakku


Sekä kuvissa näkyvät mustat housut. Kaikki yhteensä 18e. Ihan jees.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Talviunilla



Toivottavasti ajoittain herään tästä horroksestani blogia päivittämään mutta juuri nyt nukuttaa.

kuva täältä

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Yksi unohtui

Edellisen postauksen listalla kiinnostavista asioista, olisi kuulunut olla myös kissat! Ne ovat ihania ja raivostuttavia ja sotkevia ja hauskoja ja omituisia ja itsevarmoja ja hellyydenkipeitä ja seurallisia ja erakoita ja mukavuudenhaluisia ("melkein kuin minä itse" sanoo hän vaatimattomana "paitsi etten syö kukkia kuten kissamme").







maanantai 27. lokakuuta 2008

Reissusta olen ajat sitten palannut ja olipa lystiä. Shoppailua, ruokaa ja hyvää seuraa. Lisää tätä, toivoo potilas.

Muuten olen mietteissäni seurannut tuttuja polkuja ja ajatellut itseäni. Oma napa on niin lähellä. Mietin mielenkiinnonkohteita ja mitä ne ihmisestä kertovat. Muutaman viime vuoden aikana minua on kiinnostanut suunnattomasti:
-kestovaipat
-kantoliinat (elämäni suuri rakkaus, nyt hiukan kuihtumassa)
-sisustus
-käsityöt

Nyt uusimpina ovat
-liikunta
-vaatteet (ulkonäkö muutenkin)

Turhamaiseen päin koko ajan menossa? Kohti suurempaa itsekkyyttä? Vai opinko viimein pitämään parempaa huolta itsestäni? Mitä sekin minusta kertoo, että innostus yhteen aiheeseen ei kestä kovin kauaa? Parempi kenties olla miettimättä liikaa ja nautttia matkasta!


Puutarhainnostus se vaan antaa odottaa itseään. Siitä olisi sentään hyötyä.

Miten sinulla, innostutko helposti ja katoaako mielenkiinto myös nopeasti? Vai säilyykö kerran herännyt kiinnostus kauan?

perjantai 17. lokakuuta 2008

Villiä menoa

Huomenna on tiedossa viiniä, laulua ja nuoria miehiä!! Makeaa mahantäydeltä.



Tai siis ystävä, ostoksia ja ruokaa. Tarpeeksi villiä minun makuuni. Viinistä en niin välitä, laulaa en osaa ja mitä noilla nuorilla miehilläkään, kun on oma Armas plakkarissa.

Jotta villiä viikonloppua teille kaikille myös!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Onnea On!

Onnea on:
- yllättävä vapaapäivä
- auringonpaiste
- kauppareissu vain yhden lapsen kanssa
- tehdä löytö alelaarista
- lapsen ilo bussilla matkustamisesta
- tuore myslileipä kippari-juuston kanssa
- halu juoda teetä viikon sairastelun (ja teehaluttomuuden, jaiks!) jälkeen
- tuleva viikonloppumatka ystävän kanssa
- perhe



Kuvassa myös lastemme serkkupoika.

Toivottavasti sinulla on onnea tänäänkin elämässäsi!

perjantai 10. lokakuuta 2008

Otetaan kevyemmin

Hide parkissa on viime aikoina synkistelty tarpeeksi. Otetaan nyt jotain kevyttä tilalle vuorostaan. Sain tälläisen haasteen jo aikaa sitten Ninalta joten vastailemaan vaan.

Viisi asiaa pakastimessani
1) Anopin keräämiä marjoja
2) Anopin laittamaa omenasosetta
3) Anopin keittämää mehua (eikös olekin oiva anoppi minulla!)
4) Leipää
5) Pakastevihanneksia

Viisi asiaa vaatekomerossani
1) Kangasläjiä ja tilkkuja odottamassa ompeluinspiraatiota
2) Laatikollinen kortteja, joita Armaan Aviomiehen kanssa kirjoittelimme toisillemme seurustelun aikana
3) Levysoitin ja lp-levyjä (suurin osa isältäni perittyjä, loistavaa musaa!)
4) Mustia ja valkoisia lyhythihaisia puseroita
5) Viisi itsetehtyä kesähametta

Viisi asiaa autossani
Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia, mutta Armaan aviomiehen autossa, jossa minäkin kuljen, on
1) Kolme lastenistuinta
2) Sisäpelikengät (minun jakatilassani jostain kumman syystä)
3) Ajantasalla oleva huoltokirja
4) Lukuisia cd-levyjä (heijastavat Armaan musamakua, Scootteria, Popedaa jne)
5) Vähänlaisesti roskia ja pölyä (Armas hoitaa autoaan hyvin)

Viisi asiaa käsilaukussani
En käytä käsilaukkua päivittäin ja käytössä oleva laukkukin vaihtuu mielialan mukaan, joten paljon tavaraa käsilaukkuun ei ikinä ehdi kertyä, vakiona kuitenkin
1) Hirmuisen paljon nenäliinoja
2) Vanhoja kuitteja (saattavat olla vuosiakin vanhoja, näitä aina löytyy jostain laukun taskusta lisää ja lisää)
3) Iso avainnippu (isoa siinä ovat kaksi avaimenperää, avaimia itsessään on vain muutama)
4) Huulirasva
5) Puuteripaperia


Haastan puolestani Inkan ja Ammiksen jos teillä on aikaa ja halua tähän. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mm. käsiveskoistanne löytyy!

maanantai 6. lokakuuta 2008

Pysäyttävä kysymys

"Oletko äiti vielä kauan vihainen?" kysyi tyttöseni eilen alkuillasta. Kieltämättä olin ollut varsin yrmeällä tuulella siivouksen ajan mutta muuten päivä oli sujunut letkeästi. Liian usein kai on kuitenkin huono tuuli saanut voiton minusta. Kamppailen sitä vastaan aseena vastalöydetty ilo liikunnasta ja järkevämpi ruokavalio (ei enää suklaata lääkkeeksi).

Tiedä, kehtaako tälläisiä edes tunnustaa, mutta ole viime päivinä lukenut Dr. Philin kirjaa "Painonpudotushaaste, 7 kohtainen avainohjelma pysyvään painonpudotukseen". Kirjassa on oikeasti paljon ajattelemisen arvoisia asioita.



Että näissä merkeissä Hide Parkissa nykyään rämmitään.

Ps. Ei se Elle lehden horoskooppi syyskuulle toteutunutkaan, josta kirjoittelin tässä . No höh.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Mikä nainen

Viime aikoina Hide Parkissa on yritetty kursia omaa asennetta kokoon (voisipa sitä lainata kissoilta, noilta maailman valtiailta). Eräästä blogista luin maininnan runokirjasta Mikä Nainen (kirjoittajana Anja Porio ja Irja Askola) ja seuraavalla kirjastoreissulla muistin etsiä kirjan käsiini. Se olikin täynnä koskettavia runoja. Kirjoittajat lienevät vierailleet pääni sisällä, niin osuvia osa runoista on. Muistaisinpa blogin, jossa kirjaan tutustuin, niin laittaisin kiitokseni.

Hei Mirja
pitkästä aikaa
mitä sinulle kuuluu

Kiitos, minulle kuuluu oikein hyvää
esikoiseni aloitti juuri koulun
nuorimmaiseni pääsi musiikkileikkikouluun
ja mieheni sai toivomansa ylennyksen

Niin
mutta mitä SINULLE kuuluu?

-Irja Askola-


Tästä runosta tuli mieleen Ystäväni Ranskasta,joka jo aikaa sitten esitti vastaavanlaisen kysymyksen, mutta mitä sinulle kuuluu? Toisaalta perheeni kuulumiset ovat minunkin kuulumisiani, sillä he ovat tärkein osa elämääni.Vaan kai minulla pitäsi olla joitakin omiakin kuulumisia, mitä kertoa? Niitä etsimässä on nykyisin hp.


Person at the Window by Salvador Dali

PS. Karkaisinko ikkunasta? En sentään.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Asennetta


Sometimes you just have to show them who is the boss! Ruoki minut nainen!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Viime viikon kohokohdat

Minä sain oman auringon. Nyt päiväni paistaa aina, kun vaan hihan alle kurkkaan.


Armas Aviomies näki jotain komiaa Rauta ja Petrooli-tapahtumassa. Krominen pakosarja traktorissa! Sellainen on saatava omaankin traktoriin, kunhan ensin joskus saa sen traktorin...


Hieman erilaiset ovat mielenkiinnonkohteemme mutta hyvä, että molemmat ovat tyytyväisiä.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Joopa joo

Tikkuista on taival tällä hetkellä. Yritän miettiä uutta suuntaa elämääni mutta vastassa on vain umpikujia. Tai ainakin siltä tuntuu (koska se horoskoopin ennustus oikeen toteutuu? Nythän on jo syyskuu menossa.). Lauantai oli hyvä päivä joka päättyi niin suureen ketutukseen, että läksin lenkille vesisateeseen ja annoin Apulannan huutaa itseeni puhtia. Miten muuten voi kolmekymppinen kiltti tyttö kapinoida?

viisaus ei asu meissä

Sunnuntai oli parempi. Se meni näissä merkeissä. Uusi Avotakka oli juuri niin huono kuin huhuttiinkin mutta leffa ja suklaa mannaa sielulle.

torstai 4. syyskuuta 2008

Kissan kanssa ulkosalla



Siamilaisen ulkoilua: makaan tuolissa, syön ruohoa. Boring, haluan sisälle!




Siperiankissan ulkoilua: Ihailen maisemia, moikkaan aitauksessa olevia kavereita, poseeraan. Hei, älkää vielä viekö minua sisälle!

Samainen siperiankissa ulkoili myös eilen. Neiti sai kuningasidean kiivetä tuon kissa-aitauksen verkkoseinää ylös. Minä komennan koululaisen pitämään hihnasta kiinni ja juoksen hakemaan tuolia, jotta yltän nostamaan naukuvan kissan pois. Tuoli aitauksen vierelle ja jaahas, kissa on jo aitauksen katolla.. Alkaa sataa vettä. Komennus pitää hihnasta tiukasti kiinni ja ravaan hakemaan tikkaat. Tikkaat pystyyn aitausta vasten. "Äiti, se sain itsensä irti valjaista jotenkin" sanoo ällistynyt koululainen. Nyt sataa jo kaatamalla. Muut kissat tuijottavat näytelmää kiinnostuneena aitauksen sisäpuolelta. Siperiankissa on katon perimmäisessä nurkassa. Urheasti (pelkää tikkaille kiipeämistä ja korkeita paikkoja) kiipeän ylös tikkaille ja valmistaudun uuvutustaisteluun karkulaisen kanssa. Vaan neiti kävelee käsivarsilleni no kylläpä kesti- ilmeen kanssa. Pääsemme tikkaat alas, kissa retkottaa tyynenä kainalossani. Heitän kissan sisälle ja se marssii puhtaan pyykin sekaan pesemään kuraa itsestään. Muuta kissat parveilevat sen ympärillä "Oliko hauskaa? Mitäs teitte? Meinaatko mennä uudestaankin."

Jep jep. Kissat ovat sitten niin lutusia.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Ahaa!

Ne löytyivät. Eteisen lipaston laatikosta, josta oli itse etsinyt varsin perusteellisesti kaksi kertaa ja muksutkin jokainen kerran (viisi kertaa pengottu laatikko siis). Olivat vielä ihan päälimmäisenä, näkösällä. Ei kai tästä muuta johtopäätöstä voi vetää, kuin että kotikummitus lopulta armahti ja palautti rillit.




Lasit kuitenkin lenksuvat karkumatkansa jälkeen niin, että taidan käydä uudet ostamassa. Tiedä koska nämä katovat jälleen tai räsähtävät risaksi. Tässä vanhat, varsin eleettömät lasini, uudet voitte katsastaa kunhan ne saan.

perjantai 29. elokuuta 2008

Kummittelee

Meillä nimittäin kävi niin, että toissapäivänä lähdin aamulla viemään eskarilaisia eskariin, nykäisin pitkähihasen päälleni ja otin siksi aikaa silmälasini pois. Sen jälkeen ei rillejä ole näkynyt! Laskin ne kädestäni tietenkin "tohon noin" tai ainakin johonkin lähettyville, mutta en löydä lasejani enää mistään. Olen jäljittänyt kyseisen aamun tekemiseni, tutkinut kaikki eteisen ja tuulikaapin vaatteet ja kengät, kurkkinut kaappien alle ja taakse, rullannut matot ja kontannut koko alakerran läpi kuin paraskin salapoliisi. Olen tutkinut kaikki epätodennäköisetkin paikat, kuten vessanpöntön, pesukoneen, jääkaapin ja kissojen hiekkalaatikot. Kakkuloita ei löytynyt myöskään sohvatyynyjen alta, lehtilaatikosta, lautaspinosta tai pyykkikorista. Meillä kummittelee. Jossain päin taloamme vaeltelee kikatteleva kotikummitus kakkulani nenänpäällään keikkuen.

On kai taivuttava ja ostettava uudet lasit, mikä oikeastaan on ihan kivaa ovathan nuo edelliset monta vuotta vanhat ja vähän hajonneetkin jo. Ajan näöntarkastukseen sain kuitenkin vasta ensi tiistaiksi. Nyt maailmani on sumea. Toivottavasti tutut antavat anteeksi, kun en heitä kadulla moikkaa, kun en näe ketä siellä saapastelee. Hyvä puoli on se, että minä olen niin hehkeä ilman laseja, en näe yhtään ryppyä tai näppyä!

Epäilemättä joskus (kun olen uudet lasini saanut) tämä arvoitus ratkeaa ja löydän vanhat rillini. Luultavasti jostain hyvin näkyvältä paikalta, jota siis juuri nyt en näe, hah. Lapset eivät varmastikaan ole lasejani piilottaneet koskapa en niitä takaisin saanut edes sen jälkeen, kun julistin etsintäkilpailun ja lasien löytäjälle huomattavan rahapalkinnon (1e).




Veikkauksia, missä kakkulani piilottelevat?

maanantai 25. elokuuta 2008

Ratkaisu lähenee

Elle lehden horoskooppi lupaa leijonalle varsin mielenkiintoista syyskuuta:

Syyskuun alussa elämässäsi taphtuu muutos. Energiasi palaa ja tunnet olosi vahvaksi. Myös työssä tapahtuu suuria muutoksia samaan aikaan ja saat mahdollisuuden hyödyntää itseluottamustasi ja vaikuttaa työympäristöösi. Opit tuntemaan monia uusia ihmisiä. Olet tavallista uteliaampi ja vedät puoleesi ihmisiä. Jos olet sinkku, älä mieti rakkautta liikaa. Nauti flirttailusta, sen pidemmälle mikään ei juuri nyt johda.

Muutos olisi erittäin tervetullut, joten malttamattoma odottelen syyskuuta alkavaksi. Mitähän silloin tapahtuu? Ei mielikuvitukseni oikein suostu kartoittamaan mahdollisuuksia. Kenties minua pyydetään mukaan johonkin mielenkiintoiseen projektiin tai tullaan hakemaan kotoa töihin johonkin rentoon ja virikkeelliseen työpaikkaan (mukavalla palkalla ja lastenhoito järjestettynä). Ehkä voitan lotossa ja voin lähteä opiskelemaan? Olisipa huippua tuntea olo vahvaksi ja energiseksi. Oi, tule jo syyskuu. (Kuten huomaatte löysin yhden hyvän jutun lisää syksystä.)

Uskotko sinä horoskooppeihin? En tunne ketään joka uskoisi lehtien horoskooppeihin ainakaan mutta jollekullehan niitäkin sävelletään. Viihteeksi varmaan vain? Kukahan niitä tekee ja miten sille tuolille pääsisi keikkumaan?

perjantai 22. elokuuta 2008

Pientä ja suurta

Virkattu on. Tädilleni tein pienen rintaneulan. Siltä varalta, että ette tiedä, mitä se esittää (Mikki Hiiren päätä on mm. veikattu) kerron sen olevan lintu. Siivessä ja pyrstössä on helmiä. Ohje kirjasta Stitch´n bitch Virkkaajan käsikirja, Koukussa (Debbie Stoller). Helmet ovat oma väkerrys, koska minulla ei ollut sopivaa kimaltelevaa lankaa.




Itselleni tein kirkuvan virkeän peiton. Voin pimeän talven pötköttää piilossa sohvalla tämän alla. Malli on Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten (mallissa kyllä oli huomattavasti hillitymmät värit). Taas sain huomata vastahakoisuuteni tehdä täsmälleen ohjeen mukaan ja peiton toinen pää (tämä näkyvissä oleva) onkin oma sävellykseni, muutoin noudatin kiltisti ohjeen raitamallia.



Nyt ovat kädet vallan toimettomat ja se ei tunnu hyvältä. Jotain uutta on otettava pian työn alle. Mitä sinulla on käsillä juuri nyt?

keskiviikko 20. elokuuta 2008

On tullut syksy

Kai se on myönnettävä, syksy saapui ja kesä meni. Yritän hokea itselleni "elokuu on kesäkuukausi!" mutta ei mantrasta ole apua, kun sää on kostean harmaa ja tuuli tuoksuuu syksylle. Kuten minut tuntevat tietävät, en pidä Suomen syksystä, talvesta enkä keväästä (no ihan loppukevät on jees). Aina on liian pimeää, kylmää ja märkää. Vaikka kesä olisi sateinen ja kylmä, on silloin sentään valoa! Muina vuodenaikoina on vain harmautta ja loputonta pimeyttä.

Ensi syksyä ja talvea yritän kampittaa keksimällä kivoja juttuja, joita voi odottaa ilolla. Esimerkiksi ensi kuussa on seuraavan tatuoinnin aika. Syksyllä on edessä ainakin yksi kissanäyttely vielä. Joululahjoja on kiva tehdä (vaikka itse joulusta en niin välitä). Tammikuussa tulee ehkä ystäväni Ranskasta käymään. Mutta eivät nämä riitä vielä. Arkeenkin on keksittävä pelastusrenkaita, joihin tarttua. (Ja suklaa ei toimi jos aion mahtua toppahousuihini).

Aivan varmasti syksyssä ja talvessa on jotain kivaa ja kaunista. Vaikka kirpakat, aurinkoiset syyspäivät jolloin puiden lehdet hehkuvat syysvärejään (molemmat kaksi päivää) tai talvella kenkien alla narskuva pakkashanki (ennen kuin räntä/vesisade taas tunnin päästä alkaa). Kuten huomaatte kyse on myös asenneongelmasta puoleltani, joten auttakaahan ja kertokaa, mitä kivaa voin syksyltä ja talvelta odottaa? Tai kerro, mistä sinä nautit kyseisenä aikana?

perjantai 15. elokuuta 2008

Kissoja

Tein kummitytölle 1v-lahjaksi virkatun kissan ja siitä lähtien on meillä kotona kuulunut oman tyttöseni vikinää "Koska sä äiti teet mullekin kissan, koooskaaa, koooskaaa? Joko sä alotit tekemään? Koska sitten?" Käsitöiden tekijänä olen valitettavasti sorttia Nopeasti Kyllästyvä, joten en halunnut virkata heti toista kissaa. Hieman pengottuani tilkkukasaani ja muutaman tunnin tuskalllisen ompelun jälkeeen (täytyy opetella kirjomaan kasvoja näille otuksille) valmistui Pieni Musta Kissa. Materiaalina on vanhan villakangastakkini helma ja sen vuori, täytteenä keskivartalossa jotain rouhetta vanhasta imetystyynystä ja muissa osissa vanhan tyynyn vanutäytettä (koska kaupunkimme kaikista kaupoista on täytevanut edelleen loppu!).





Ja sitten kuva myös aidosta kissastamme "Miten niin takapuoleni on levinnyt, hyvin mahdun kippoon istumaan!"

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Täällä näen unia

Makuuhuoneemme valmistui hiljattain. Tai eihän tämä kokonainen huone ole, puuttuu seinää pätkä eikä oveakaan ole, mutta oma suloinen soppi meillä on. Pidän makuuhuoneestamme kovasti ja tunnustan, että joskus hipsin yläkertaan ihan vain fiilistelemään hetken huoneen rauhaisaa tunnelmaa. Seinät ja katon maalasimme jasminin valkoiseksi ja lattian pilvien siniseksi, sängyn rakensi Armas Aviomies ja patjaksi valitsimme futonin, peitot ja tyynyt ovat villaa ja ah - niin ihanan lämpöisät tälläiselle kaltaiselleni vilukissalle. Olen nukkunut suloisesti täällä (ja Armas Aviomieskin kohtalaisesti, hänen kohtalonaan on joutua öisin herääviä lapsia hyssyttämään).

Ensimmäinen kuva on salamalla otettu, seuraavat eivät.




torstai 7. elokuuta 2008

Sitä ollaan lomalla

Muutamia lomapäiviä yritän venyttää mutta vähiin käyvät. Lomalla ajattelin keskittyä löhöämiseen ja käsitöihin vaan on sitä muutakin elämää elettävä. Kotityöt on tehtävä, jälkikasvu hoidettava ja kissalaumaa palveltava. Lisäksi olen tavannut sukulaisia ja ystäviä, käynyt kissanäyttelyssä ja pakoillut pihatöitä.

Valmistuneita ovat





Ja kissamme Premioriksi.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Aina ritareita tarvitaan

Olimme viime sunnuntaina Hollolan keskiaikamarkkinoilla. Tässä kuvasatoa sieltä.

















Hieno tapahtuma ja upeat turnajaiset. Muksuihin kuitenkin suurimman vaikutuksen taisi tehdä mummin ostamat muurinpohjapannulätyt.