Talk about bad hair day

Kun on sekä huono hiuspäivä että huono naamapäivä voi vain istua ihailemassa sisäistä kauneuttaan.

Uutispuuroa tarjolla

Monessa blogissa on viime päivinä näkynyt erikoisia uutisia. Vaikkei haastemiestä näkynyt, käärin hihat ja tartuin haasteeseen.

Haasteen ohjeet kulkevat tätä rataa
1) Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
2) Kirjoita kuvasta hyvä itse keksimäsi uutinen.
3) Julkaise kuvasi ja uutisesi. Haasta muita.
4) Tämä on leikkiä.

Nappaa haaste omaksesi!

----- ------------ ----------

Seinämaalit voivat vaarantaa olemassaolosi

Viime viikon perjantaina katosi keski-ikäinen nainen kotoaan epäilyttävissä olosuhteissa.Vastaperustettu työryhmä tutkii onko seinämaaleilla yhteyttä etelä-Suomessa tapahtuneeseen outoon katoamiseen.

Tapahtumahetkellä kolmilapsisen perheen äiti oli maalaamassa talon sisäseiniä yläkerrassa jatkaen perheen kahdeksan vuotta kestänyttä remonttia. Katoamisen huomasi ensimmäisenä naisen puoliso mennessään tarkistamaan työn edistymistä. Järkyttynyt mies kertoo löytäneensä vain vaimonsa maalintahrimat vaatteet ja hälyyttäneensä välittömästi etsintäapua, suljettuaan ensin maalipurkin ja puhdistettuaan pensselit asianmukaisesti.



"Yritämme tehdä remontoinnin maailmanennätystä" kertoo kadonneen puoliso. "Jo kahdeksan vuotta putkeen olen joko minä tai vaimoni tehnyt talossamme remonttia non-stoppina. Enää 23 vuotta kolme kuukautta ja neljä tuntia ja ohitamme nykyisen ennätyksen."

Laajoista etsinnöistä huolimatta kadonnutta naista ei ole löytynyt. Etsintöihin osallistui poliisin ja vapaaehtoisten lisäksi Vinkuvat Virkkaajat kerhon koko jäsenistö (3). Kadonnut nainen oli ollut kerhon aktiivinen jäsen ennen remontin alkua.

Uuden käänteen mysteeriin toi maaleihin perehtynyt ja remontointia terveyssyistä vastustava Listoitta Paras ryhmittymän edustaja kertoen heidän pelostaan, että maalien kemialliset yhdistelmät ovat vaimon katoamisen takana. "Ei sitä pidä ryhtyä joka vuosisata remontointitouhuun sillä etenkin seinien maalaaminen on tutkitusti terveydelle vaarallista. Maalihöyryt ohentavat ihoa ja tässä pitkittyneessä remontissa on henkilö lopulta ohentunut olemattomiin."

Aviomies on silti yhä toiveikas "Kyllä vaimo pian löytyy, on varmaan vain uutta värisävyä ostamassa." "Vaikka ei hänellä tainut olla muita vaatteita kuin nämä tänne jääneet. Emme katsoneet tarpeelliseksi, kun remontointi on kuitenkin niin sotkuista puuhaa" lisää mies hiukan huolestuneena.

Asiantuntijoista koostuva työryhmä ei halua ottaa tapahtuneeseen kantaa selvitysten ollessa yhä kesken. Maalifirman edustaja on tuoreeltaan kiistänyt maaleilla olevan minkäänlaista yhteyttä tapahtuneeseen. "Meidän maaleilla kauas pois" markkinointikampanja on kuitenkin keskeytetty.

Keskustelu jatkuu kiivaana lehtemme verkkosivuilla.
Mitä todella tapahtui?
Ovatko maalit vaarallisia olemassaolollesi?
Kussa vaimo?

Hamonen

Olipa kerran Bea ja hänen oivalliset ohjeensa kuinka tehdä hyvännäköinen hame lyhyessä ajassa.Koska asiat voi tehdä vaikeamminkin, kokeillaan sitä tietä.

Tein siis hamosen itselleni. Ostin sitä varten ihan itse räyheän matallivetoketjunkin. Mutta en hamekangasta. Onneksi veljeni olivat kipanneet vanhoja vaatteitaan jätesäkillisen minulle tsi-projekteihin. Varmasti sieltä löytyy jotain sopivaa. Ja löytyi vanha abihuppari, joka halusi hameeksi.

Leikkasin hupparin hihat pois ja avasin toisen sivusauman. Näin sain tarpeeksi ison kankaan joten ei kun leikkaamaan vaan. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää hetken ajatustyöhönkin, sillä nips naps hame oli leikattu mutta kato kukkakaali, hameesta tuli lyhyempi kuin vetoketju. Ööö.

Onneksi minulla oli muitakin vetoketjuja. Tosin vähemmän räyheitä (suorastaan nössöjä) ja kovin lyhyitä. Alkoi ketuttaa. Päätin lyhentää kärsimystäni, ja hameenhelmaa, joten jätin väliin vyötärökaitaleen teon (vaimikäsenyton). Käänsin kankaan vyötäröltä kaksin kerroin ja mallasin pituuden suht sopivaksi vetoketjuun. Piti kuitenkin tehdä halkiokin. Pelkän vetoketjun pituinen hame olisi ollut kerrassaan säädytön, oikeastaan se olisi ollut vyö.

Niin, aivan. Ne yläreunan sisäänotot olisi ollut helpompi tehdä yksinkertaiseen kankaaseen ja vyötärökaitale olisi auttanut hameen istuvuuden kanssa. Lopulta kyllästyin tekemään vekkejä ja koska hame ei vieläkään istunut kunnolla, päätin tehdä vyölenkut ja vyöllä varmistaa, ettei lyhytmuttaparempikuinilman-hameeni tipu kesken kävelyn ketkutuksen.

Tälläinen siitä sitten tuli. Aikaa meni huomattavvasti enemmän kuin yksi tunti ja tuli todellakin vain prototyyppi. Tuolla olisi toinenkin veljeni huppari ja se oikea räyheä vetoketju odottamassa aikaa, kun uskallan ompelukonetta uudestaan lähestyä.



Tiedä mistä nuo tahrat jo hameeseen ilmestyivät ja miksi minulla on näköjään puseron alle käärittynä toppatakki vyötäisille tai kuinka hame näyttää kuvassa siniseltä vaikka livenä on musta? Huono kamera meillä varmaan.

Armaani pitää hameesta. Kuka arvaa hänen hyvän hameen kriiterinsä? Jep. Tarpeeksi lyhyt.

Kuusi kohtaa

Freya haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Tässä tulee.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up

1)Rakastun syvästi yhteen asiaan/ilmiöön kerrallaan. Nyt intohimonani ovat kengät. Jokin aika sitten sisustus ja sitä ennen kantoliinailu. Esteettinen mielihyvä on minulle tärkeää.




2)Mietin tatuoinnin ottamista yli 12 vuotta. Sen jälkeen otin kolme kuvaa reilun vuoden aikana. Give me more!

3)Osaan virkata mutta neulominen on tosi vaikeaa minulle. Ne silmukat eivät vain pysy puikoilla. Muut varmaan käyttävät jonkinlaista taikuutta?

4)Lempivuodenaikani on kesä. Mitä lämpöisempi, sitä parempi. Liian kuumaa Suomessa ei ole ollut ikuna! Muut vuodenajat ovat kauheita, etenkin talvi. Ja syksy. Ja kevät, ennen kuin alkaa vihertämään.



5)Olen yli 30 vuotta vanha enkä vieläkään tiedä, mitä teen isona. Soitan usein äidilleni kysyäkseni neuvoa arjen ärsytyksiin.

6)Väittelen mielelläni perheenjäsenteni kanssa asioista vaikka tietäisinkin olevani väärässä. Näin syntyy mielenkiintoisia keskusteluja. (Tavan olen epäilemättä perinyt isältäni, paitsi että hän ei tietenkään ole mielestään väärässä koskaan.) Sen sijaan vieraassa seurassa olen hiljaa kuin hiiri.

Haastan kaikki halukkaat mukaan tähän!

Aika rientää

Neljä vuotta sitten.



Eilen.

Life is sweet

Lykky jatkui kirppiksellä. Bronxin saapikkaat, Vagabondin avokkaat ja Aaltosen sandaletit (tai mitkä ne nyt onkaan) ja silkkihuivi yhteensä 15e. Be still my heart! Oi tätä riemua. Onko normaalia iloita näin kengistä??

Zip me up before you go!

Joskus sitä lykästää. Voitin Freyan arvonnassa muikeat vetoketjukorvikset. Bonuksena pääsin poseeraamaan portaikkoon pipo silmillä, jotta näkisitte uudet lempparini.

Kiitos Freya!