Täällä näen unia

Makuuhuoneemme valmistui hiljattain. Tai eihän tämä kokonainen huone ole, puuttuu seinää pätkä eikä oveakaan ole, mutta oma suloinen soppi meillä on. Pidän makuuhuoneestamme kovasti ja tunnustan, että joskus hipsin yläkertaan ihan vain fiilistelemään hetken huoneen rauhaisaa tunnelmaa. Seinät ja katon maalasimme jasminin valkoiseksi ja lattian pilvien siniseksi, sängyn rakensi Armas Aviomies ja patjaksi valitsimme futonin, peitot ja tyynyt ovat villaa ja ah - niin ihanan lämpöisät tälläiselle kaltaiselleni vilukissalle. Olen nukkunut suloisesti täällä (ja Armas Aviomieskin kohtalaisesti, hänen kohtalonaan on joutua öisin herääviä lapsia hyssyttämään).

Ensimmäinen kuva on salamalla otettu, seuraavat eivät.

Maalattua mielihyvää

Vaatteet sen paljastavat, mitä viime aikoina on puuhattu. Koko yläkerta on maalattu lattiasta kattoon ja huh, mikä urakka siinä oli! Luojan lykky, että meillä on suku, joka auttaa. Nyt muksut pääsivät viideksi päiväksi mummin ja ukin luo ja vanhemmat jäivät kaaoksen keskelle, jota myös remontiksi kutsutaan. Onnea on apuun rientävä sisko ja sen veli, muuten varmaan istuisin yläkerran nurkassa maalisutia pureskelemassa työn suuruuden nujertamana. Nyt on makuuhuoneissa valkeat seinät ja katto ja taivaansininen lattia. Huoneissa on avaruutta ja valoa aivan toisella tavalla kuin ennen.

En ole yhtään taulua tai kuvaa vielä raaskinut seinille laittaa vaan nautin huoneiden puhtoisuudesta ensin kylläisyyteen asti. Uskomatonta, mikä vaikutus vaikutus muutamalla maalilitralla on (Armaan Aviomeheni mielestä ei tosin puhuta muutamasta litrasta, kun maalia meni lähemmäs 30 litraa yhteensä). En itse vietä paljoa aikaa yläkerrassa (nukun vain) mutta silti edelliset maalivalinnat ja lasten tuhrimat seinät häiritsivät minua alati. Nyt on niin paljon parempi. Olen ennen vierastanut valkoista meidän kotimme seinissä, pitäen sitä ankeana ja mielikuvituksettomana värinä, mutta yläkertaan Laskevan Katon Huoneisiin, valkoinen tuo tilaa hengittää ja rauhaa nukkua. Näin on hyvä. Tosin urakka on vielä hiukan kesken, sillä meille tulossa futon patja, jolle Armas Aviomies rakentaa sängyn. Sitten vasta voin täysin tyytyväisenä pötkötellä yläkerran pilvihuoneessani. Kunnes seuraavaan remonttiin uskaltaudun tarttua.

Niina lahjoitti minulle timantin. Suuri kiitos siitä. En kuitenkaan osaa laittaa sitä eteenpäin kenellekään tietylle. Ihania blogeja on niin paljon ja minä niin väsynyt maalauksesta ja tavaroiden siirtelystä. Olkoon timatti teille kaikille, jotka jaksatte löpinöitäni lukea!