Pinkki paljastus

Huvikseni kiersin kotini ja katsoin, mitä muuta vaaleanpunaista meiltä (minulta) löytyisi. Tässä koko saalis.

Piilossa pinkin takana

Jokin aika sitten hassahdin täysin ja tilasin meille Gudrun Sjodeniltä verhot. Hassahtamiseksi tämän tekee verhojen väri, pinkit! Meillä ei ole mitään vaaleanpunaista, kun en siitä tykkää (paitsi tyttöseni vaatteet, hän todella tykkää pinkistä). Jotenkin nyt vain tuntui siltä, että tarvitsemme lisää väriä. Ja niin verhot tulivat. Pääsivät heti koristamaan ruokailutilan ikkunoita. Nyt olen kerrassaan ihastunut vaaleanpunaiseen lempeään valoon, mikä verhojen läpi suodattuu. Se on jotenkin niin levollista. Haluaisin viettää nämä harmaat päivät piilossa vaaleanpunaisen takana.





Tunnelma on jossain näiden kuvien välimaastossa. Sittemmin meille on ujuttautuneet pari pinkkiä sohvatyynyä ja ruokapöydän tuolien pehmusteet. Pitkä väritön aika (mikä talvena tunnetaan) teki tepposensa.

Sattuma on ihmeellinen asia

Mieheni osti minelle uuden Divaani-lehden kaupasta. Ehdin sitä vasta illalla lukemaan (mukavan paksu lehti, paljon luettavaa).Kutkuttavaa, että lehdessä on kuvattu Sen Toisen HP:n koti. Vain tummaa harmaata on liian vähän.

Ruokailuhuone



Olohuone



Työhuone



Makuuhuone

Luovuutta

Tyttöni 6v on viime aikoina keskittynyt geometrisiin muotoihin. Tekee taidetta suorastaan. Tarkkaan harkitsee värit ja muodot ja toteutuksen. Materiaalina legopalikat. Hän osaa toki tehdä linnoja, robotteja, kirahveja jne. mutta nyt ei ole niiden vuoro.



Mieheni on myös tahtoessaan luova. Vietti poikien kanssa kiinalaista uutta vuotta (perinteisesi saunoen ja pelaten pelejä, you know, kuten kiinalaisetkin tekevät epäilemättä). Juhliin mieheni teki rekvisiitaksi lohikäärmeen lasten leikkitunnelista, pahvista, maalista, vanhoista sukista, tyhjästä siideritölkistä ja siitä mahdottoman upeasta valomajakasta. Näyttää hyvälle vai kuinka?

Unelmieni makuuhuone

Country Homes & Interiors (British edition) lehdestä löytyi kuva makuuhuoneesta, joka on selvästikin tehty minulle. Tuonne haluaisin vetäytyä viettämään näitä (ajoittain pitkästyttäviä) talvipäiviä kirjojen ja lehtien kera (unohtamatta suklaata). Tai ollapa Muumi ja nukkua talviunta. Tuo olisi täydellinen pesä siihen.

Miehen sisustusta

Mun oli alunperin tarkoitus pitää blogini salassa Armaalta Aviomieheltäni mutta meillä ei oikeastaan ole salaisuuksia (tai ainakin niin luulen) joten paljastin sitten tämänkin Suuren Melkein Salaisuuden. No ukkoahan ei blogit kiinnosta (ei ole yhtään koskaan lukenut) mutta nyt tuo hoksas, että haa! Tuohon saa kuvia. Ja koska hänelle oli viimein tullut postiin tärkeä paketti jossa oli valomajakka (!!), ryntäsi ukko autotalliin sitä kuvaamaan. No otti onneksi muksut mukaansa. Sain hetken rauhassa surffata. Sitä en tiedä, miksi lupasin niitä kuvia tänne laittaa mutta tässä kuitenkin ovat. Ukkoni sisutusta.

Tärkeä kaappi. Huomatkaa tuo sotilashattu (öö. mikä se onkaan nimeltään).

Kai kaikilla on autotallissa laavalamppu? Pitäisi ainakin olla.

Se postista tullut ihanuus. Hiano.



Diskopallot on myös must juttu.

Tunnelmaa, tunnelmaa.

Tämä oli siis karsittu kuvasaalis. Lisää kuvia on kyllä. Onhan se hyvä, että miehelläkin on omat mielenkiinnonkohteensa. Ja kun tää meidän sisustusmaku on aika erilainen (mulla ei ole diskopalloa missään) niin sopu säilyy, kun hän sisustaa autotallia ja mulla jää muu talo. Jako sopii myös ukolle hyvin, joten hän miettiikin, miksi vaimo yhä vaivaa häntä verhovalinnoillaan??

Käsitöitä

Olen siis vasta hoksannut, että itsekin voi tehdä. Tai ainakin yrittää tehdä, tai meinata tehdä... Anyway jotain on näperretty. Käsityöuraani (hah) mahtuu koulun pakollisten jälkeen parit villavaippahousut kuopukselle, sisätäyttövaippoja, kantoliinoja (neliöliinoja ja rengasliinoja), pari kassia, omien housujeni lyhennystä ja jotain pientä. No nyt ennen viime joulua sitten tapahtui hurahdus ja melkein kaikki joululahjat olivat enemmän tai vähemmän itse tuunailtuja. Ihan iisejä, pesukintaita, kasseja, pussukoita, kettinkihuivi jne. Mutta jostainhan se on aloitettava. Nyt on työn alla itselleni liivi (neulominen on koukuttavaa mutta vielä vähän tuskaisaa - ne kaikki kavennukset ja lisäkset, uh! Vaan vielä opin!).

Eilen tein meille sohvatyynyihin uusia päällisiä. Tuli omasta mielestäni kivoja. Armas Aviomies kehui monisanaisesti "Ihan kivoja." Ihan varmasti ei olisi niitä edes huomannut ellen olisi kiikuttanut nenän eteen. No lapset sentään ovat ihanan spontaaneja ilmaisuissaan. Tyttö 6v: "Aivan ihana peitto. Mä rakastan tätä!" Mukavasti sanottu. Tyynyliinasta.

Tässä kuva.

Ai niin. Niistä villavaippahousuista tuli aikanaan pipoja. Huovutin koneessa ja ompelin jalansuut kiinni. Luovuutta, heh.

No niin!

Tätä blogia mietin hartaasti etukäteen. Vielä on vähän hakusessa, mitä tänne kirjoittelisin. Sisustamista varmaan pohdin ja käsitöitä. Näiden molempien harrastusten kanssa olen vasta aloittelija. Muksut (7v, 6v ja 3v) sen sijaan ovat harrastaneet sisustamista jo kauan. Osaavat näppärästi kiskoa boordeja ja piirrellä seiniin. Ja lattiaan ja sohvaan ja portin kaiteeseen ja ja... Ovatpahan innokkaita. Ukko sen sijaan. No hän haluaisi maalata autotalliin Mika Häkkisen formula-auton kuvan, että silleen. Kissat sisustavat meillä myös. Viimeeksi Siperiankissa-neiti päätti, että olisi aika hankkia uusi leipälaatikko. Kissa söi edellisen korin ja nukkui leipien päällä. Nyt meillä on tälläinen. Kokeilepa kissa nukkua sen päällä!