Mitä löytyy laatikosta?

Kissa kauneusuniltaan.



Kissa luonnollisesti myös tarkistaa onko pyykit lajiteltu oikein.



Kissoja lojuu aina ihmisten päällä.



Joten ei kai pitäisi yllättyä, kun löytää kissat juttelemassa netissä.

Yksi unohtui

Edellisen postauksen listalla kiinnostavista asioista, olisi kuulunut olla myös kissat! Ne ovat ihania ja raivostuttavia ja sotkevia ja hauskoja ja omituisia ja itsevarmoja ja hellyydenkipeitä ja seurallisia ja erakoita ja mukavuudenhaluisia ("melkein kuin minä itse" sanoo hän vaatimattomana "paitsi etten syö kukkia kuten kissamme").

Asennetta

Sometimes you just have to show them who is the boss! Ruoki minut nainen!

Kissan kanssa ulkosalla

Siamilaisen ulkoilua: makaan tuolissa, syön ruohoa. Boring, haluan sisälle!




Siperiankissan ulkoilua: Ihailen maisemia, moikkaan aitauksessa olevia kavereita, poseeraan. Hei, älkää vielä viekö minua sisälle!

Samainen siperiankissa ulkoili myös eilen. Neiti sai kuningasidean kiivetä tuon kissa-aitauksen verkkoseinää ylös. Minä komennan koululaisen pitämään hihnasta kiinni ja juoksen hakemaan tuolia, jotta yltän nostamaan naukuvan kissan pois. Tuoli aitauksen vierelle ja jaahas, kissa on jo aitauksen katolla.. Alkaa sataa vettä. Komennus pitää hihnasta tiukasti kiinni ja ravaan hakemaan tikkaat. Tikkaat pystyyn aitausta vasten. "Äiti, se sain itsensä irti valjaista jotenkin" sanoo ällistynyt koululainen. Nyt sataa jo kaatamalla. Muut kissat tuijottavat näytelmää kiinnostuneena aitauksen sisäpuolelta. Siperiankissa on katon perimmäisessä nurkassa. Urheasti (pelkää tikkaille kiipeämistä ja korkeita paikkoja) kiipeän ylös tikkaille ja valmistaudun uuvutustaisteluun karkulaisen kanssa. Vaan neiti kävelee käsivarsilleni no kylläpä kesti- ilmeen kanssa. Pääsemme tikkaat alas, kissa retkottaa tyynenä kainalossani. Heitän kissan sisälle ja se marssii puhtaan pyykin sekaan pesemään kuraa itsestään. Muuta kissat parveilevat sen ympärillä "Oliko hauskaa? Mitäs teitte? Meinaatko mennä uudestaankin."

Jep jep. Kissat ovat sitten niin lutusia.

Kissoja

Tein kummitytölle 1v-lahjaksi virkatun kissan ja siitä lähtien on meillä kotona kuulunut oman tyttöseni vikinää "Koska sä äiti teet mullekin kissan, koooskaaa, koooskaaa? Joko sä alotit tekemään? Koska sitten?" Käsitöiden tekijänä olen valitettavasti sorttia Nopeasti Kyllästyvä, joten en halunnut virkata heti toista kissaa. Hieman pengottuani tilkkukasaani ja muutaman tunnin tuskalllisen ompelun jälkeeen (täytyy opetella kirjomaan kasvoja näille otuksille) valmistui Pieni Musta Kissa. Materiaalina on vanhan villakangastakkini helma ja sen vuori, täytteenä keskivartalossa jotain rouhetta vanhasta imetystyynystä ja muissa osissa vanhan tyynyn vanutäytettä (koska kaupunkimme kaikista kaupoista on täytevanut edelleen loppu!).





Ja sitten kuva myös aidosta kissastamme "Miten niin takapuoleni on levinnyt, hyvin mahdun kippoon istumaan!"

Magic!

Look, I made my legs disappear!

Elämäni kissatelineenä

Hetkeksi kun oikaisee itsensä sohvalle päivätorkuille, ilmaantuvat kissat nauttimaan lämpöisestä makuualustastaan.





Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa
väkivalloin tai sanan voimalla,
mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman
hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen
toiveita ja mukavuudenhalua.
Allen ja Ivy Dodd

Hätä keinot keksii

Väiski-kissamme on kova poika karkaamaan. Se vaanii eteisessä ulko-ovea ja livahtaa sukkelasti ulos jos ovi on hetkeäkään liian kauan auki. Kauas se ei mene ja tulee muutaman tunnin päästä takaisin koska kaipaa moderneja mukavuuksiaan, kuten siivoojalla varustettua hiekkalaatikkoa ja tarjoiltua ruokaa. Tosin eräällä karkukerrallaan Väiski onnistui saalistamaan syötävää itselleen ja vetäytyi huvimajan alle aterioimaan. Kummallista kyllä, kissa ei luovuttanut ruokaansa pois vaikka tyttösemme kyykki huvimajan vieressä ja hoki "Väiski, tiputa se lintu heti pois suusta!"

Neuvokas tyttö keksi keinot. Tässä on kissa-ansa, jonka hän kaverinsa kanssa rakensi "Kyllä Väiski sinne nyt tulee, kun laitettiin kukkiakin."





Tässä tyttösen tekemä Houkutuslintu. Kiveen on teipattu voikukkaa pyrstöksi ja lehdenpaloja silmiksi ja nokaksi. Houkutuslinnun kanssa tyttö kipitti pitkin pihaa "Minä näytän tämän Väiskille ja sitten se yrittää napata linnun ja saan Väiskin kiinni."



Väiskillä ei ole mitään mahdollisuuksia.

Tarkkailijat koulutuksessa

Tuolla on lintu.



Nyt se on täällä.



Minne se meni?



Onkohan kiva olla kissa? Vaativalla "Määää" rääkäsyllään siamilaisemme ilmoittaa nälästään, siperiankissa kamppaa kiemurtelemalla jaloissa ja muut kolme tuijottavat vetäen mahaa sisään ja yrittäen näyttää nääntyviltä. Ruokaa tulee reppanoille. Sitten ulkoillaan omassa kissa-aitauksessa, johon ihmiset uhrasivat puolet kuististaan. Haistellaan ilmaa, kytätään lintuja ja otetaan aurinkoa. Tullaan sisälle, kun huvittaa. Nukutaan ja riehutaan. Aina pääsee syliin lellittäväksi, kun tahtoo. Muulloin voi silmät puoliummessa nököttää uunin päällä tai kiipeilypuussa vahtimassa ihmisten toimia. Sitten taas nukutaan, syödään, ulkoillaan, riehutaan. Kadehdittavaa?

Tai ehkä lellityillä kotikissoillakin on omat stressin aiheensa? Turkki on huonosti ja kissakaveri ei leiki tarpeeksi. Ruokaa tarjotaan liian hitaasti tai se on "taas tota, mä en syö!" Hiekkalaatikonsiivooja ei tule täsmällisesti ajallaan. Ihmiset rajoittavat hauskuutta pöljillä säännöillään (kuten... ei nyt tule mieleen, kun nuo saa tehdä melkeinpä mitä vain... Ahaa! Ulos ei pääse kuin vankien aitaukseen). Ja nukkuakaan ei ehdi kuin 18 tuntia. Kissa tarvitsee kauneusunensa.

Silti voisin joskus vaihtaa kattimme kanssa osia. Pitäköön hän huolta järjettömästi käyttäytyvistä ihmislapsista. Minä makaan kerällä keskellä ruokapöytää tuijottaen touhua ylenkatseellisesti ja livahdan piiloon nukkumaan.

Meitä tarkkaillaan!

Oletteko huomanneet, että tietokoneenkäyttöänne valvotaan?

Jospa oisin kissa

Voisin vain maata auringonpaisteessa ja kerätä kaiken energian itseeni (ja purkaa sen rynnimällä ympäri kämppää tiputtelemassa tavaroita). Kai se on itsekin heittäydyttävä eteisen lipaston päälle iltapäivän aurinkoon akkuja lataamaan. Mitähän muu perhe siitä tuumaisi?

Kyllä se kevät tulla jolkuttaa

Kissatkin sen tietävät. Käyvät ottamassa aurinkoa ja kuuntelemassa lintujen juoruja. Tänään pääsemme mahdollisesti itsekin ulos kunnolla ensimmäistä kertaa pääsiäisen jälkeen. Ettei vaan kaikuisi keväthuuto Ronja Ryövärintyttären tapaan.

Sanat suossa

Sairaus alkaa vähitellen helpottaa. Eilen jo uskaltauduin ulos 20 min kävelylle ja hyvää se auringonpaiste teki vaikka jälkeenpäin jalkoja särkikin tästä ylettömästä urheilusuorituksesta. Mutta jotain kummaa sairaus on saanut aikaan. Ensinnäkin, ääni ei kestä paljoa puhumista, alkaa kurkkua kuristaa (meillä onkin ollut mukavan hiljaista). Toiseksi teen jatkuvasti kirjoitusvirheitä, melkein joka sana on väärin. Kolmanneksi, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Pää on tyhjä. Sanat ja tarinat kaikonneet jonnekin. Kenties Unien Maailmaan, sillä näen valtavan värikkäitä ja rikkaita unia nykyään. Se on hankalaa blogata, kun ei ole mitään sanottavaa ja Armas Aviomies vei kamerankin työmatkalleen (tuskin kuitenkaan olisin onnistunut ottamaan valokuvia unistani). Niin että pattitilateessa ollaan, kunnes polla suostuu jälleen toimimaan.

Tässä kuitenkin kuva Siperiankissastamme tutkimassa viime viikolla lumimyräkän aikaansaannoksia. Vihje: katsokaa tuolin alle.




Onneksi nyt ulkona näyttää huimasti keväisemmältä, mistä ottaisin kuvan, jos olisi se kamera.

Kalterirakkautta näyttelyssä ja äksöniä kotona

Kissanäyttelyssä lauantaina Cleopatra käyttäytyi siivosti. Hiukan vilkuili naapurihäkin kissaa, joka kylläkin oli myös tyttö, joka puolestaan vilkuili Cleopatran uutta lelua. Cleopparimme sai hyvän arvostelun mutta ensimmäisen kerran huimaavaa menestystä ei tällä kertaa tullut. Toisella kertaa sitten. Oli mukavaa oppia jälleen paljon uutta kissanäyttelyn kiehtovasta maailmasta. Minulla on onneksi maailman kärsivällisin opas (Cleopatran kasvattaja) ja parasta seuraa mukana (siskoni).

Lapset olivat enonsa ja isänsä hellässä hoivassa. Päivä oli sisältänyt ulkoilua (lumikolassa pyöritystä kunnes eno oksensi), autotallissa peräkärryn korjausta (kunnes kuopuksen haalari repesi käyttökelvottomaksi), talon jokaikisellä lelulla leikkimistä (jotka eno ilmeisesti joutui uudestaan ja uudestaan keräämään), possun maalausta ja dinosauruksen luiden kaivamista. Kuulostaa täydelliseltä päivältä!

Mitäs vaklaat?

Siis haloo, kaikki kissat tykkäävät istua pyykkikorissa!


Hei me neulotaan. Give us some privacy!


Mä nukun!


Viikonloppuna mennään kissanäyttelyyn ja sopivissa tunnelmissa ollaan jo.

Kissat osaavat

Kissoilla on yliluonnollisia kykyjä sillä, kun..
- ajattelet lukea aamun lehdet, kissa hyppää lehden päälle makaamaan ja asettaa kasvoillee tyynen zen-ilmeensä, mikä osoittaa, että kissa pohtii Elämän Suuria Kysymyksiä, eikä häntä tule häiritä
- menet nukkumaan, kissa on jo kerällä tyynylläsi, eikä häntä saa siirtää tai jäät ilman kehräystä huomenna
- otat valokuvaa, kissa tunkee siihen mukaan, eikä edes suloisena istumaan kuvattavan kohteen viereen vaan onnistuu juuri kääntämään selkänsä kameralle, joten kuvassa näkyy kissan takapuoli
- istahdat sohvalle neulomaan villapuseroa, kissa tunkee välittömästi syliisi asentoon, mikä estää neulomisen, kissa myös pureskelee hajamielisenä/raivokkaasti puikkojasi
- vedät ulko-oven kiinni tullessasi kotiin, kissa syöksyy makaamaan keskelle eteistä huomauttaen, että hänet hylättiin, eikä siirry mihinkään vaikka kantaisit sylissäsi uutta jääkaappia (ei etenkään silloin)
- nouset aamulla, on kissa jo rääkymässä keittiössä kuolevansa nälkään hetkellä millä hyvänsä mutta ei kuitenkaan huoli ruokaa, kun sen kiireesti kissalle annat
- kaipaat lämpöä ja hellyyttä ja nostat kissan syliisi, kissa joka yleensä haluaa olla ikuisuuden sylissäsi, nousee arvokkaasti pois ja istuu kauemmas nuolemaan ihmisen silitykset itsestään
- ryhdyt järjestelemään tavaroita paikoilleen tai peräti siivoamaan, kissa asettuu nukkumaan mitä oudoimpaan paikkaan mutta aina sellaiseen jossa on tielläsi







Ja siksi kai kissoja niin rakastammekin.

Otetaan rennosti

Kissat auttavat

Tänään olen ommellut olohuoneeseen verhot ja sohvan koristetyynyihin lisää päällisiä. Jotta homma ei olisi yksinäistä pitävät kissat seuraa.

Siamilainen Tihku auttaa kankaan silityksessä.

Siperiankissa Cleopatra auttaa ompelussa.