perjantai 15. elokuuta 2008

Kissoja

Tein kummitytölle 1v-lahjaksi virkatun kissan ja siitä lähtien on meillä kotona kuulunut oman tyttöseni vikinää "Koska sä äiti teet mullekin kissan, koooskaaa, koooskaaa? Joko sä alotit tekemään? Koska sitten?" Käsitöiden tekijänä olen valitettavasti sorttia Nopeasti Kyllästyvä, joten en halunnut virkata heti toista kissaa. Hieman pengottuani tilkkukasaani ja muutaman tunnin tuskalllisen ompelun jälkeeen (täytyy opetella kirjomaan kasvoja näille otuksille) valmistui Pieni Musta Kissa. Materiaalina on vanhan villakangastakkini helma ja sen vuori, täytteenä keskivartalossa jotain rouhetta vanhasta imetystyynystä ja muissa osissa vanhan tyynyn vanutäytettä (koska kaupunkimme kaikista kaupoista on täytevanut edelleen loppu!).





Ja sitten kuva myös aidosta kissastamme "Miten niin takapuoleni on levinnyt, hyvin mahdun kippoon istumaan!"

3 kommenttia:

Kesiah kirjoitti...

Suloisia kaikki kolme. Mustat kissat vetoavat minuun erityisesti, joten tuo keskimmäinen on mielestäni aivan ihana.

Niina ♥ kirjoitti...

Just niin kissamaista ängetä johonkin itseänsä pienempään =) Hauska kuva ja edelleenkin niin kaunis kissa!! Tuo musta kissa on kuin minun ed.mennyt kissa Julma joka ei muuten osannut maukua/naukua, oli täysin hiljaa koko ikänsä, pennuille kurisi siinä koko äänikirjo.Vaaleanpunaisella kissalla on sellainen tule ja halaa minua ilme =)

Fanny kirjoitti...

Buahahah, repesin pikkupikku kissin kuvalle. :D Ihanan paheksuva ilme, ettäs kehtaat jne.