On tullut syksy

Kai se on myönnettävä, syksy saapui ja kesä meni. Yritän hokea itselleni "elokuu on kesäkuukausi!" mutta ei mantrasta ole apua, kun sää on kostean harmaa ja tuuli tuoksuuu syksylle. Kuten minut tuntevat tietävät, en pidä Suomen syksystä, talvesta enkä keväästä (no ihan loppukevät on jees). Aina on liian pimeää, kylmää ja märkää. Vaikka kesä olisi sateinen ja kylmä, on silloin sentään valoa! Muina vuodenaikoina on vain harmautta ja loputonta pimeyttä.

Ensi syksyä ja talvea yritän kampittaa keksimällä kivoja juttuja, joita voi odottaa ilolla. Esimerkiksi ensi kuussa on seuraavan tatuoinnin aika. Syksyllä on edessä ainakin yksi kissanäyttely vielä. Joululahjoja on kiva tehdä (vaikka itse joulusta en niin välitä). Tammikuussa tulee ehkä ystäväni Ranskasta käymään. Mutta eivät nämä riitä vielä. Arkeenkin on keksittävä pelastusrenkaita, joihin tarttua. (Ja suklaa ei toimi jos aion mahtua toppahousuihini).

Aivan varmasti syksyssä ja talvessa on jotain kivaa ja kaunista. Vaikka kirpakat, aurinkoiset syyspäivät jolloin puiden lehdet hehkuvat syysvärejään (molemmat kaksi päivää) tai talvella kenkien alla narskuva pakkashanki (ennen kuin räntä/vesisade taas tunnin päästä alkaa). Kuten huomaatte kyse on myös asenneongelmasta puoleltani, joten auttakaahan ja kertokaa, mitä kivaa voin syksyltä ja talvelta odottaa? Tai kerro, mistä sinä nautit kyseisenä aikana?