Makuuhuoneemme valmistui hiljattain. Tai eihän tämä kokonainen huone ole, puuttuu seinää pätkä eikä oveakaan ole, mutta oma suloinen soppi meillä on. Pidän makuuhuoneestamme kovasti ja tunnustan, että joskus hipsin yläkertaan ihan vain fiilistelemään hetken huoneen rauhaisaa tunnelmaa. Seinät ja katon maalasimme jasminin valkoiseksi ja lattian pilvien siniseksi, sängyn rakensi Armas Aviomies ja patjaksi valitsimme futonin, peitot ja tyynyt ovat villaa ja ah - niin ihanan lämpöisät tälläiselle kaltaiselleni vilukissalle. Olen nukkunut suloisesti täällä (ja Armas Aviomieskin kohtalaisesti, hänen kohtalonaan on joutua öisin herääviä lapsia hyssyttämään).
Ensimmäinen kuva on salamalla otettu, seuraavat eivät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2009
(15)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2008
(129)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (17)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (30)
- ► tammikuuta (3)
4 kommenttia:
Onnea uudelle makuuhuoneelle! :) Mikä muuten on tuo juttu sängyn päädyssä seinällä? Joku kangas? Maalaus? Näyttää mielenkiintoiselta.
Siistii (näyttää peukkua) teidän remppahan oli näköään varsin onnistunu!! =D Villapeitto kuulostaa ihanan lämpimältä!!
Nappisydän: sängynpäädyssä on Ikeasta ostettu seinäkoriste/tilanjakaja (kankaalle prinattu kuva Gustav Kilmtin maalauksesta). Alkuperäinen taulu on mielestäni aivan ihana.
Niina: Villapeitto on niin suloisen lämmin! Nautinto käpertyä sen alle iltaisin.
Oih, tuo Klimtin suudelma tuolla taustalla on hurmaava!
Lähetä kommentti