maanantai 28. huhtikuuta 2008

Läträystä

Kävin suihkussa. Pesin hiukseni yhdellä aineella, vartaloni toisella, uuden tatuoinnin kolmannella (miedommalla, hajusteettomalla), kasvoni neljännellä. Kuivasin itseni (sentään yksi ja sama pyyhe kelpasi). Rasvauksen vuoro. Kasvot yhdellä, vartalo toisella, kantapäät kolmannella, kynsinauhat neljännellä, kädet viidennellä ja tatuointi bebanthenilla. Vielä nopsa sipaisu geeliä hiuksiin, dödöä kainaloon.

Huh, mitä läträystä! Kai sitä vähemmälläkin pärjäisi? Onko kaikki tämä tarpeen? Kuinka paljon sivelenkään lisäaineita ja vaikka mitä elämäni aikana iholleni luottaen siihen, että ne ovat terveellisiä ja tarpeellisia. Kuinka monta muovipurnukkaa lähetänkään tyhjänä kaatopaikalle. Olenko nyt iholtani heleämpi ja raikkaampi, onko hiukseni kiiltävämmät, kantapääni pehmeämmät ja kädet kauniimmat? Mikä osa tästä läträyksestä on tarpeen ja mikä turhaa?

Armas Aviomies käy suihkussa, pesee itsensä yhdellä ja hiukset toisella. Ei rasvaa mitään. Dödöä ja that is it!

perjantai 25. huhtikuuta 2008

Mitä välii?

Moni on viime aikoina pohtinut blogiensa tarkoitusta. Minäkin. Miksi kirjoittaa tälläistä sillisalaattia, mikä ei ole keskittynyt kunnolla mihinkään? Ei käsitöihin, sisustukseen, kissoihin, lapsiperheen arkeen tms. Sitten ymmärsin, että onhan tämä keskittynyt johonkin. Ihan tämän oman navan ympärille. Tämä blogi tarjoaa HP:n arjen (ja satunnaisten juhlienkin) raapaisuja. Sitä, tätä ja tota - mikä millonkin juuri minua kiinnostaa tai on muuten pinnalla.

Ja tarjoaa tämä minulle kanavan keskittyä (lähinnä vain) positiivisiin asioihin arjestani, jotta muistaisin kuinka paljon niitä on. Silloinkin kun lapsilauma yrittää harmaannuttaa kaikki hiukseni yhden aamun aikana tuhoten samalla aina niin tyylikkään "kun halvalla ja helpolla sai"-sisustuksemme. Silloinkin kun korvani meinaavat tippua päästä täytyttyään ääriä myöden täyteen lasten kirkumisesta ja töminästä. Silloinkin kun kissat koettelevat reaktiokykyjäni syöksymällä juuri siihen kohtaan johon meinaan jalkani kävellessäni laskea. Silloinkin kun kaikki on harmaata ja yhdentekevää.

Sitä en voi tietää ketä tämä kaikki kiinnostaa. Mutta ainakin minua, juuri nyt.

Tässä kuva yhdeltä Riiviöiden Riekkumispäivältä.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Sano se kukkasin (vastaus edellisen postauksen arvoitukseen)

I'm His Rose

I was a rose in a garden of many thorns,
Until the day that love was born.
His hand touched my heart, giving me hope,
He picked me up, untying the thorn rope.

I'm his rose whether he knows or not,
I'm his rose because he protects me,
I'm his rose because he set me free.
I'm his rose because he never opened his hand,
I'm his rose because he's the right man.

Adnana Saric

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Kukkeaa

Tänään puhkesin kukkaan. Osaatko arvata mistä on kyse?



perjantai 18. huhtikuuta 2008

Väkerryksiä

Virkuuharjoituksia (lainasin ihan kirjan, mistä opettelen, kun ei tämäkään taito ole hallussa) oli vuorossa. Hauskaa näitä on väkerrellä. Eilen virkkasin kuistilla vahtiessani muksujen leikkiä pihalla. Reilussa tunnissa sain tehtyä noin viisi kerrosta, kun piti jatkuvasti kirmata tuomarinpilliä viheltämään lasten kärhämiin. Pitäisikö keskittyä vain yövirkkaukseen jos haluaa saada jotain valmistakin?




Lötköliini on neulottu Katti. Esikuvana Hannan judansseissa ollut kissa Mau. Kaikki lapset ihastuivat Kattiin unohtaakseen sen iltaan mennessä. Lyhyt oli suosionhuippu.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Toivoa

"Sillä toivo on meille annettu
että lapsen silmät
yhä iloa säteilisivät
että säilyisivät lämpimät kädet
tarttumaan lähimmäisen käteen
kuivaamaan kyyneleitä
istuttamaan ruusuja
että ruusut kukkisivat
sydämissä
eikä haudoilla."


Maaria Leinonen, Aurinko älä laske

tiistai 15. huhtikuuta 2008

Jospa oisin kissa



Voisin vain maata auringonpaisteessa ja kerätä kaiken energian itseeni (ja purkaa sen rynnimällä ympäri kämppää tiputtelemassa tavaroita). Kai se on itsekin heittäydyttävä eteisen lipaston päälle iltapäivän aurinkoon akkuja lataamaan. Mitähän muu perhe siitä tuumaisi?

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Valmiina ovat





Muutama mössykkä ja poncho olisi valmiina. Yksi huivi on vielä kesken mutta jotain uutta on aloitettava. Sormet syyhyää ja puikot kolisee yksinäisyyttään.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Siirappia ja hunajaa

Duffyn laulu Syrup And Honey on upeaa kuultavaa, kaunista, rauhoittavaa. Sopii leppoisaan sunnuntain hetkeen.

syrup and honey

Don't you be waisting all your money on syrup and honey
Because i'm sweet enough
Don't you be using every minute on making a living
Because we've got our love
Listen to me 1,2,3
Baby, Baby, Baby
Spend your time on me

Don't you be out all night long
Leaving me all alone
Because I need your love
Don't you be spendin every day working away
Because i'm waiting for you
Listen to me 1,2,3
Baby, Baby, Baby
Spend your time on me

Spend, spend, spend your time on me
Please baby
Mmmmmmmm
Please baby

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Tarraan kevääseen

Sää on ollut oikukas. Olen turvautunut muutamiin hyväksi havaittuihin konsteihin jotta kevät ei enää karkaisi. Esimerkiksi vaikka pesin toppavaatteita jo kesäkorjua varten (oli muuten virhe, samana iltana satoi lunta!) en pakannut niitä pois vaan jätin lojumaan eteisen kaapin päälle. Siinä ne ärsyttävät minua ja ilahduttavat kissoja (paljon takkeja, joita tiputella ja joiden päällä nukkua kunnes ne ovat taas ällistyttävän karvaisia). Näin kevät voi jatkaa kulkuaan, kun se huomaa, ettei tarvitse oikutella sillä en ota sitä lainkaan itsestäänselvyytenä. Toisekseen ryhdyin neulomaan kuopuksellemme melko paksua pipoa. Kunhan saan sen valmiiksi, ryykää varmasti lämmin sää paikalle ja lippiskelit!

Mitä taikakonsteja sinulla on kevään houkuttelemiseksi?

torstai 10. huhtikuuta 2008

Pinkki paljastus

Huvikseni kiersin kotini ja katsoin, mitä muuta vaaleanpunaista meiltä (minulta) löytyisi. Tässä koko saalis.

Piilossa pinkin takana

Jokin aika sitten hassahdin täysin ja tilasin meille Gudrun Sjodeniltä verhot. Hassahtamiseksi tämän tekee verhojen väri, pinkit! Meillä ei ole mitään vaaleanpunaista, kun en siitä tykkää (paitsi tyttöseni vaatteet, hän todella tykkää pinkistä). Jotenkin nyt vain tuntui siltä, että tarvitsemme lisää väriä. Ja niin verhot tulivat. Pääsivät heti koristamaan ruokailutilan ikkunoita. Nyt olen kerrassaan ihastunut vaaleanpunaiseen lempeään valoon, mikä verhojen läpi suodattuu. Se on jotenkin niin levollista. Haluaisin viettää nämä harmaat päivät piilossa vaaleanpunaisen takana.





Tunnelma on jossain näiden kuvien välimaastossa. Sittemmin meille on ujuttautuneet pari pinkkiä sohvatyynyä ja ruokapöydän tuolien pehmusteet. Pitkä väritön aika (mikä talvena tunnetaan) teki tepposensa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Ohjeita ois



Olen käynyt kirjastossa ja kirjaostoksilla. Ohjetta ois nyt yhteen ja toiseen. Halua tehdäkin löytyy. Mutta tarve olisi myös Laiskimusten Hovihankkija palvelulle. Jos joku muu hommaisi leipomusten raaka-aineet ja langat, puikot ja kankaat käsitöihin, niin voisinkin jo heti aloittaa oman aherrukseni. Ekstraa voisin maksaa lisäpalvelusta, jossa tarvikepakettiin sisältyy myös Lisäaika laatikko. Laatikosta voisi sitten nappasta aikaa vaikka leipomiseen tai vielä parempaa: yöuniin pari ylimääräistä tuntia! Mahdollisesti bonuksena tarvikepaketissa voisi olla Onnistumisen Ilo sumutetta, jota suihkuttelisin jauhoihin tai lankoihin ja todennäköisyys onnistuneesta lopputuloksesta kasvaisi. (Sumute ei aiheuta allergiareaktioita, eikä sitä tai sen aineosia ole testattu eläimillä.)

Jospa sitä lähtisikin nettikauppoja koluamaan ja etsimään kyseistä palvelua. Siinähän se aika kuluukin. Arvaatteko miksi minä saan niin hitaasti mitään valmiiksi asti?

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Kuukauden pihakuva: jäätä ja mutaa



Ajattelin, että olisi ehkä hauska ottaa joka kuukausi kuva pihastamme. Tämä näkymä avautuu kuistilta katsoessa. Synkeältä näyttää. Vaan kuukauden päästä varmasti vihertää jo kauniisti, eikös joo?

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Kyllä se kevät tulla jolkuttaa

Kissatkin sen tietävät. Käyvät ottamassa aurinkoa ja kuuntelemassa lintujen juoruja. Tänään pääsemme mahdollisesti itsekin ulos kunnolla ensimmäistä kertaa pääsiäisen jälkeen. Ettei vaan kaikuisi keväthuuto Ronja Ryövärintyttären tapaan.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Kärsimys kaunistaa

Vai kuinka se sanonta meni? Anyhow, tässä on nyt oltu uuvuttavassa, sohvan pohjalle kaatavassa influenssassa melkein kaksi viikkoa. Yskitty niin paljon, että kumma kun keuhkot eivät ole kyllästyneet rääkkäykseen ja ottaneet lopparia. Niistetty niin että nenä meinaa irrota. Köhisty. Ruokaa (enkä edes suklaata!) ole jaksanut syödä juuri lainkaan. Ja mitä saan palkinnoksi? -1kg lähtenyt. Yksi vaivainen kilo! Sillä olisi ollut yhdeksän muutakin ei-toivottua kaveria täällä odottamassa lähtöpasseja, vaan ei huolinut mukaansa. Nirppanokka.

Olisi selvästikin pitänyt kärsiä enemmän. Ja kauemmin. En viitsi. Sen sijaan suuntaan illalla ystäväni kanssa kahvilaan. Loppuu kärsimys ja alkaa maiskutus!

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Sanat suossa

Sairaus alkaa vähitellen helpottaa. Eilen jo uskaltauduin ulos 20 min kävelylle ja hyvää se auringonpaiste teki vaikka jälkeenpäin jalkoja särkikin tästä ylettömästä urheilusuorituksesta. Mutta jotain kummaa sairaus on saanut aikaan. Ensinnäkin, ääni ei kestä paljoa puhumista, alkaa kurkkua kuristaa (meillä onkin ollut mukavan hiljaista). Toiseksi teen jatkuvasti kirjoitusvirheitä, melkein joka sana on väärin. Kolmanneksi, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Pää on tyhjä. Sanat ja tarinat kaikonneet jonnekin. Kenties Unien Maailmaan, sillä näen valtavan värikkäitä ja rikkaita unia nykyään. Se on hankalaa blogata, kun ei ole mitään sanottavaa ja Armas Aviomies vei kamerankin työmatkalleen (tuskin kuitenkaan olisin onnistunut ottamaan valokuvia unistani). Niin että pattitilateessa ollaan, kunnes polla suostuu jälleen toimimaan.

Tässä kuitenkin kuva Siperiankissastamme tutkimassa viime viikolla lumimyräkän aikaansaannoksia. Vihje: katsokaa tuolin alle.




Onneksi nyt ulkona näyttää huimasti keväisemmältä, mistä ottaisin kuvan, jos olisi se kamera.