Hamonen

Olipa kerran Bea ja hänen oivalliset ohjeensa kuinka tehdä hyvännäköinen hame lyhyessä ajassa.Koska asiat voi tehdä vaikeamminkin, kokeillaan sitä tietä.

Tein siis hamosen itselleni. Ostin sitä varten ihan itse räyheän matallivetoketjunkin. Mutta en hamekangasta. Onneksi veljeni olivat kipanneet vanhoja vaatteitaan jätesäkillisen minulle tsi-projekteihin. Varmasti sieltä löytyy jotain sopivaa. Ja löytyi vanha abihuppari, joka halusi hameeksi.

Leikkasin hupparin hihat pois ja avasin toisen sivusauman. Näin sain tarpeeksi ison kankaan joten ei kun leikkaamaan vaan. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää hetken ajatustyöhönkin, sillä nips naps hame oli leikattu mutta kato kukkakaali, hameesta tuli lyhyempi kuin vetoketju. Ööö.

Onneksi minulla oli muitakin vetoketjuja. Tosin vähemmän räyheitä (suorastaan nössöjä) ja kovin lyhyitä. Alkoi ketuttaa. Päätin lyhentää kärsimystäni, ja hameenhelmaa, joten jätin väliin vyötärökaitaleen teon (vaimikäsenyton). Käänsin kankaan vyötäröltä kaksin kerroin ja mallasin pituuden suht sopivaksi vetoketjuun. Piti kuitenkin tehdä halkiokin. Pelkän vetoketjun pituinen hame olisi ollut kerrassaan säädytön, oikeastaan se olisi ollut vyö.

Niin, aivan. Ne yläreunan sisäänotot olisi ollut helpompi tehdä yksinkertaiseen kankaaseen ja vyötärökaitale olisi auttanut hameen istuvuuden kanssa. Lopulta kyllästyin tekemään vekkejä ja koska hame ei vieläkään istunut kunnolla, päätin tehdä vyölenkut ja vyöllä varmistaa, ettei lyhytmuttaparempikuinilman-hameeni tipu kesken kävelyn ketkutuksen.

Tälläinen siitä sitten tuli. Aikaa meni huomattavvasti enemmän kuin yksi tunti ja tuli todellakin vain prototyyppi. Tuolla olisi toinenkin veljeni huppari ja se oikea räyheä vetoketju odottamassa aikaa, kun uskallan ompelukonetta uudestaan lähestyä.



Tiedä mistä nuo tahrat jo hameeseen ilmestyivät ja miksi minulla on näköjään puseron alle käärittynä toppatakki vyötäisille tai kuinka hame näyttää kuvassa siniseltä vaikka livenä on musta? Huono kamera meillä varmaan.

Armaani pitää hameesta. Kuka arvaa hänen hyvän hameen kriiterinsä? Jep. Tarpeeksi lyhyt.

Ja ompelukonekin sai kyytiä

sillä tein äitini yöpaidan! No ei se ole, mutta koltusta tulee vahvasti mieleen yöpaita, mikä äidilläni oli joskus 70-luvun lopussa/80-luvun alussa. Saa nähdä osaanko käyttää tätä muuna kuin yökkärinä.

Askartelua paskartelua

Joudun luovuttamaan Miss Lankakerien Päällä Istuskelija tittelini pois, sillä viimein on jotain valmiina. Virkkasin itselleni novitan seiskaveikasta villatakin. Se on niin mahtimukava päällä, että kerrankin nautin tästä kylmästä vuodenajasta. Viluisuuteni tuntien takille on käyttöä kesälläkin (joka kulkee kylmähkö vuodenaika nimellä).





Ja uusi hyökkäys virkkuukoukun kanssa on jo käynnissä. Jeah, siitäs saat tyhmä talvi! Paleleva tyttö päihittää vielä sinut.

Pientä ja suurta

Virkattu on. Tädilleni tein pienen rintaneulan. Siltä varalta, että ette tiedä, mitä se esittää (Mikki Hiiren päätä on mm. veikattu) kerron sen olevan lintu. Siivessä ja pyrstössä on helmiä. Ohje kirjasta Stitch´n bitch Virkkaajan käsikirja, Koukussa (Debbie Stoller). Helmet ovat oma väkerrys, koska minulla ei ollut sopivaa kimaltelevaa lankaa.




Itselleni tein kirkuvan virkeän peiton. Voin pimeän talven pötköttää piilossa sohvalla tämän alla. Malli on Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten (mallissa kyllä oli huomattavasti hillitymmät värit). Taas sain huomata vastahakoisuuteni tehdä täsmälleen ohjeen mukaan ja peiton toinen pää (tämä näkyvissä oleva) onkin oma sävellykseni, muutoin noudatin kiltisti ohjeen raitamallia.



Nyt ovat kädet vallan toimettomat ja se ei tunnu hyvältä. Jotain uutta on otettava pian työn alle. Mitä sinulla on käsillä juuri nyt?

Kissoja

Tein kummitytölle 1v-lahjaksi virkatun kissan ja siitä lähtien on meillä kotona kuulunut oman tyttöseni vikinää "Koska sä äiti teet mullekin kissan, koooskaaa, koooskaaa? Joko sä alotit tekemään? Koska sitten?" Käsitöiden tekijänä olen valitettavasti sorttia Nopeasti Kyllästyvä, joten en halunnut virkata heti toista kissaa. Hieman pengottuani tilkkukasaani ja muutaman tunnin tuskalllisen ompelun jälkeeen (täytyy opetella kirjomaan kasvoja näille otuksille) valmistui Pieni Musta Kissa. Materiaalina on vanhan villakangastakkini helma ja sen vuori, täytteenä keskivartalossa jotain rouhetta vanhasta imetystyynystä ja muissa osissa vanhan tyynyn vanutäytettä (koska kaupunkimme kaikista kaupoista on täytevanut edelleen loppu!).





Ja sitten kuva myös aidosta kissastamme "Miten niin takapuoleni on levinnyt, hyvin mahdun kippoon istumaan!"

Sadonkorjuuta

Ihanainen virkkauskirja tupsahti postilaatikkoon päivänä muutamana. Paljon projekteja juuri minun tasoiselleni virkkaajalle, sujuvat tekstit ja hyvä teorian osuus. On puikko taas pistetty töihin. Tässä satoa. Jokohan kohta kävisin käsiksi suurempiinkin virkkaustöihin? Päiväpeitto ja virkattu pusero olisi haaveissa. Armas Aviomies puolestaan esitti toiveen virkatuista bikineistä (minulle, ei sentään hänelle).




Ja nuo kissat, ne rakastavat myös virkkausta. Siperiankissa haluaa lojua kaikkien töiden päällä, Siamilainen haluaaa pureskella kaikki langat poikki ja maatiaiskissa Väiski haluaa syödä koukut suihinsa. Hupia riittää monelle.

Kuin kaksi marjaa

Vuorossa on ollut ompeluvimma. Kaikenlaista on valmistunut, vaan ei kuvattu. Tässä kuitenkin Kuin Kaksi Marjaa asumme. Tyttösellä tunika, äidillä toppi (jota kuulema ei voi missään tapauksessa pitää noin, toisen paidan päällä, kuten se kuvaukseen kiskaistiin. Oletteko samaa mieltä?)





Myös lököpöksyni ovat itse tehdyt ja todella mukavat jalassa. Tekisin niitä lisääkin jos vain pääsisin kangaskauppaan (kaikki paikalliset kangaskaupat ovat lomalla tai lopettaneet).

Kuten muissakin käsitöissä, niin ompelussakin olen vasta aloittelija. Nämä taisivat olla ensimmäiset tekemäni housut, samoin ensimmäistä kertaa tein toppeihin kumilankarypytyksen. On hauskaa oppia uutta.

Käsityökuume

Nyt se on tarttunut osaavimmilta kavereilta ja sukulaisilta. Käsityökuume on pahana. Työn alla on monta nyherrystä, muutama valmiina ja nopean laskutoimituksen mukaan noin tsiljoona suunnitelmissa. Ihan kädet alkavat täristä jos ei television kesätuotannosta nauttiessa (Serranon perhe, ihanaa!) voi neuloa tai virkata samalla ja ehdottomasti parasta kesälukemista ovat käsityölehdet ja sisustuskirjat. Piha on edelleen hunningolla (puutarhakuumetta ei näy), kotitöistä tehdään välttämättömät, rahat ovat menneet lankakeriin ja kangaskasoihin, yöunet ovat niukanlaiset tätä nykyään. Kun vain on pakko tehdä käsitöitä. Ja eikös tämä ole trendikästä juuri nyt? (Vai jokos se trendi meni?) Olisi ensimmäinen ja kenties viimeinen kerta, kun hp on trendien aalloilla mukana.

Virkkausvimmassa valmistuneena ovat kaksi huivia. Ensimmäinen on tehty yhdistelemällä kukkaneliöitä oman mielen mukaan huiviksi (neliöiden ohje kirjassa 201 Ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, Melody Griffiths). Huivi kakkosen ohje löytyy kirjasta Koukussa virkkaukseen (Erika Knight). Huivin päissä on helmivirkkausta mutta se ei taida kuvissa näkyä. Tällä juhlalookilla läksin ystäväni häihin viime lauantaina. Kevyestä Sublime kid mohair langasta tehty huivi lämmitti suloisesti Suomen suven sateisessa kesäsäässä. (Huivi myös paljasti ketä kaikkia miekkosia olin häissä halaillut, sillä huivista irtosi hentoista vaaleanvihreää höttöä,mikä näkyi hyvin miesten tummassa puvussa. Olisi kai pitänyt ehtiä pestä huivi ennen käyttöä niin en olisi paljastunut?)

Lomaterveisiä

Loma jatkuu Virkkausmaassa vielä hetken. Täällä aurinko paistaa, koukku luistaa ja lankaa riittää.Toivottavasti voitte kaikki hyvin, täällä on ihanaa. En ehkä palaa koskaan.

Isompien töiden välissä oli kiva tehdä pieni työ. Kesäinen koru.

Valmista kauraa

Ei tässä ihan jouden ole istuskeltu. Hiljalleen ja sadattelujen kautta on muutama vaate valmistunut.Virkattu kesätoppi (Moda 3/2005), virkattu Mutkahame, jonka ohjeen ystävällinen Mr Google löysi minulle Maartsin blogista. Vilpoinen kesäpusero on Kolmas koetus mallilla tehty (alkuperäinen ohje on Moda 3/2006 lehdestä ja sitä on sitten muokattu laiskuus ohjenuorana). Kesäisiin keimailuihin Sirkushame (ei mitään ohjetta, "leikataan tästä, ommellaan tosta ja tuohon sekä tuohon tälläinen laskos kun ei muuten istu mitenkään päälle").











Kuvat on otettu nopsaan koska kuvaaja halusi mielummin ottaa kuvia linnuista, siitä siis omituiset poseeraukseni. Sen sijaan Kuvaajan poseeraus on täynnä energiaa (girl power jee!).

Sehän se!

Kangassuikaleista virkattu kännykän kotopesä. Tuo meidän kuopus on viime aikoina ollut kova poika soittelemaan kännykällä, on mummille ja isille niin paljon asiaa ja koko ajan. Jokin piilo oli siis puhelimelle keksittävä. Tuolla on pehmoista piileskellä.

Pullea ja möykkyinen

Mikä se on? Hauska ja nopsa se oli väkertää.

Kolmas koetus

Nyt tästä tuli jo vähän sen tyylinen, mitä haen. Tumma osa on tehty Armaan Aviomiehen vanhasta t-paidasta ja hihat omasta yöpaidasta. Kukka on tehty kalastajanlangasta ja on virkkausharjoitelmiani.

kakkosversio

Toinen testikappale. En oikeen tykkää, tuli vähän säkkimäinen.




Tyttöselle mekoksi? Kerrospukeutumisen mestarille.

Kesäpuseron tuotekehittelyä

Suivaantuneena kauppojen epäsopivaan tarjontaan, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Tältä tuumani prototyyppi näyttää. Käytetty kangas on vanha lakana ja silkkinauhojen tilalla villalankaa. Kesätopin alla on häveliäisyyssyistä vanha hihaton pusero. Sen verran mukavalta tuumani tuntui, että saattaa päästä tuotantoon asti.

Virkkaus vie mennessään

Viime päivien puuhailua.

Väkerryksiä

Virkuuharjoituksia (lainasin ihan kirjan, mistä opettelen, kun ei tämäkään taito ole hallussa) oli vuorossa. Hauskaa näitä on väkerrellä. Eilen virkkasin kuistilla vahtiessani muksujen leikkiä pihalla. Reilussa tunnissa sain tehtyä noin viisi kerrosta, kun piti jatkuvasti kirmata tuomarinpilliä viheltämään lasten kärhämiin. Pitäisikö keskittyä vain yövirkkaukseen jos haluaa saada jotain valmistakin?




Lötköliini on neulottu Katti. Esikuvana Hannan judansseissa ollut kissa Mau. Kaikki lapset ihastuivat Kattiin unohtaakseen sen iltaan mennessä. Lyhyt oli suosionhuippu.

Valmiina ovat

Muutama mössykkä ja poncho olisi valmiina. Yksi huivi on vielä kesken mutta jotain uutta on aloitettava. Sormet syyhyää ja puikot kolisee yksinäisyyttään.

Jotain valmiina

Kyllä on hidasta käsityörintamalla. Puuhaan sitä, nyherrän tätä, meinaan kolmatta ja haaveilen neljännestä. Vaan valmiiksi sentään sain pienen hartiahuivin tyttöselleni.

Jahkailua

Ostin jokin aika sitten alesta kaksi pätkää kangasta (molemmissa 2,5m). Kuosin yksinkertaisuus ja värit ihastuttivat ensimmäisellä vilkaisulla jo. Kangas saapui kotiin ja asui päiviä keittiön työtason päällä koska tykkäsin katsella kangasta keittiön läpi pyyhältäessäni. Jahkailua ja jahkailua. Tehdäkö kankaasta verhot? Kasseja? Sohvatyynynpäällisiä? Yhdistää ne ja vuorittaa päiväpeitoksi? Tuntui, että mihinkään en raaskisi kangasta "uhrata".

Lopulta niistä tuli pöytäliinat, mihin tarkoitukseen kankaat alunperin ostinkin. Meillä on aamupalalla 7-8 ihmistä syömässä ja ihan oman porukan normi kattauksellakin 5 immeistä. Tämän "miten-mahdumme-kaikki-saman-pöydän-ääreen" ongelman olemme ratkaisseet asettamalla kaksi pöytää vierekkäin. Mahdumme syömään kaikki eikä tarvitse edes olettaa sovun sijaa antavan (ei se anna kuitenkaan). Tosin nyt me tarvitsemme aina myös kaksi pöytäliinaa. Tai ainakin silloin kun raaskin tälle sotkulaumalle pöytäliinat kattaa.

Nyt, kun olen pitkäpiimäisesti saanut selitettyä asiani, saatte herkutella huonolla kuvalla pöytäliinoistani. Mitä, kuulenko haukotuksia??



Vaan kertokaahan, onko teidänkin vaikea päättää, mitä kankaasta tulee? Vai onko sävelet selvät jo ostovaiheessa?