Mikä nainen

Viime aikoina Hide Parkissa on yritetty kursia omaa asennetta kokoon (voisipa sitä lainata kissoilta, noilta maailman valtiailta). Eräästä blogista luin maininnan runokirjasta Mikä Nainen (kirjoittajana Anja Porio ja Irja Askola) ja seuraavalla kirjastoreissulla muistin etsiä kirjan käsiini. Se olikin täynnä koskettavia runoja. Kirjoittajat lienevät vierailleet pääni sisällä, niin osuvia osa runoista on. Muistaisinpa blogin, jossa kirjaan tutustuin, niin laittaisin kiitokseni.

Hei Mirja
pitkästä aikaa
mitä sinulle kuuluu

Kiitos, minulle kuuluu oikein hyvää
esikoiseni aloitti juuri koulun
nuorimmaiseni pääsi musiikkileikkikouluun
ja mieheni sai toivomansa ylennyksen

Niin
mutta mitä SINULLE kuuluu?

-Irja Askola-

Tästä runosta tuli mieleen Ystäväni Ranskasta,joka jo aikaa sitten esitti vastaavanlaisen kysymyksen, mutta mitä sinulle kuuluu? Toisaalta perheeni kuulumiset ovat minunkin kuulumisiani, sillä he ovat tärkein osa elämääni.Vaan kai minulla pitäsi olla joitakin omiakin kuulumisia, mitä kertoa? Niitä etsimässä on nykyisin hp.


Person at the Window by Salvador Dali

PS. Karkaisinko ikkunasta? En sentään.

Toivoa

"Sillä toivo on meille annettu
että lapsen silmät
yhä iloa säteilisivät
että säilyisivät lämpimät kädet
tarttumaan lähimmäisen käteen
kuivaamaan kyyneleitä
istuttamaan ruusuja
että ruusut kukkisivat
sydämissä
eikä haudoilla."

Maaria Leinonen, Aurinko älä laske

Rauhallista viikonloppua ja onnea!

Onnellisuus teemaa olen jälleen arjen pyörteessä miettinyt. Mieheni mukaan onnellisuutta on se, ettei ole onneton. Ja onnettomana olon tunnistaa varmasti. Osaisimpa itse ajatella yhtä suoraviivaisesti. Onnellisuuden määrittely on mielenkiintoista mutta ei tunnu johtavan mihinkään. Oikeaa vastausta ei ole. Kenties kaikki vastaukset ovat oikeita. Jos jättäisin ajattelun vähemmälle, niin tuntisinko enemmän? Vähemmän?

Toivottavasti joku lukijani pitää runoista. Itse olen niihin jälleen tauon jälkeen varsin hurmaantunut. Ne tuovat minulle tunteen siitä, että joku muu on myös ajatellut "liikaa".

Hipaise suudelmalla
hiljaisella
ja pane rinnalleni
kätesi:
niin sydän tyyntyy
eikä tunne muuta,
vain läsnäolosi...
Ja niin kuin päivän
melske tähän aikaan
hämärän sineen
on haihtunut,
niin sydämeni
maistaa rauhaa, jonka
sinä suloinen
olet antanut.

Albert Sergel

Lisää onnesta

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki, virran vietäväksi
heittää.

Tommy Tabermann: Tähtiä kämmenellä

Tästä runosta pidän vaikka se aluksi ihmetytti minua. Luin sen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Miten en onnea tunnistaisi? Miksi odotan, että se vasta tulee, eikö se ole jo läsnä, aina, jossain takana piilossa surujenkin hetkellä? Lohdullinen oli kuitenkin runon ajatus, että onni varmasti saapuu alun epävarmuuden jälkeen ("jos tulet" muuttuu "kun se saapuu").
Nyt luen runoa toisin. Luen runon kehoitukseksi etsiä ja tunnistaa oma onni, luottaa elämään.

Joskus ihmisille epäonnea tuntuu kertyvän mahdottomat määrät, taakka taakan jälkeen kannettavaksi, suruja, vastoinkäymisiä. Toivon, että onni säkkeineen löytää heidät tänään.

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä,

myös lapselle.

Sen tajuat kun muut ovat menneet

ja istut kaksivuotiaan kanssa keittiössä.

On hiljaista,

kello käy,

olet vaiti ja odotat

mitä lapsi.

Äkkiä se kurkottaa kaulaa,

ojentaa päänsä kuunteluun kuin lintu,

kääntää sitten silmänsä hitaasti sinuun

ja kuiskaa:

- Kuulet sä kun toi kello tikittää?

Helena Anhava: Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa

Oma hiljaisuuden kaipuuni ylittää joskus kaikki mittasuhteet. Haluaisin, että olisi hiljaista, pysähtynyttä. Aikaa vain olla ja hengittää. Aikaa ajatella ajatuksensa rauhassa loppuun asti. Kaipaavatkohan lapset yhtälailla hiljaisuutta kaikesta meluisuudestaan huolimatta? En muista kaipasinko itse lapsena. Kaipaatko sinä?