perjantai 22. helmikuuta 2008

Lisää onnesta

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki, virran vietäväksi
heittää.


Tommy Tabermann: Tähtiä kämmenellä

Tästä runosta pidän vaikka se aluksi ihmetytti minua. Luin sen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Miten en onnea tunnistaisi? Miksi odotan, että se vasta tulee, eikö se ole jo läsnä, aina, jossain takana piilossa surujenkin hetkellä? Lohdullinen oli kuitenkin runon ajatus, että onni varmasti saapuu alun epävarmuuden jälkeen ("jos tulet" muuttuu "kun se saapuu").
Nyt luen runoa toisin. Luen runon kehoitukseksi etsiä ja tunnistaa oma onni, luottaa elämään.

Joskus ihmisille epäonnea tuntuu kertyvän mahdottomat määrät, taakka taakan jälkeen kannettavaksi, suruja, vastoinkäymisiä. Toivon, että onni säkkeineen löytää heidät tänään.

2 kommenttia:

inkivääri kirjoitti...

Onnea on, tunnistaa se :)
Niinpä, pienet asiat tässä ja nyt. Paljon syytä onneen.

HP kirjoitti...

Niin, onneksemme onnea on =).