keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä,
myös lapselle.
Sen tajuat kun muut ovat menneet
ja istut kaksivuotiaan kanssa keittiössä.

On hiljaista,
kello käy,
olet vaiti ja odotat
mitä lapsi.

Äkkiä se kurkottaa kaulaa,
ojentaa päänsä kuunteluun kuin lintu,
kääntää sitten silmänsä hitaasti sinuun
ja kuiskaa:
- Kuulet sä kun toi kello tikittää?

Helena Anhava: Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa


Oma hiljaisuuden kaipuuni ylittää joskus kaikki mittasuhteet. Haluaisin, että olisi hiljaista, pysähtynyttä. Aikaa vain olla ja hengittää. Aikaa ajatella ajatuksensa rauhassa loppuun asti. Kaipaavatkohan lapset yhtälailla hiljaisuutta kaikesta meluisuudestaan huolimatta? En muista kaipasinko itse lapsena. Kaipaatko sinä?

4 kommenttia:

Vintage living kirjoitti...

Kyllä, ehdottomasti! Ja paljon. Ja kyllä lapsetkin joskus, mutta mielummin käyttävät hiljaisuuden hyväkseen ja puhuvat muidenkin edestä...

kata kirjoitti...

Meillä jokainen selvästi kaipaa joskus hiljaisuutta ja se sanotaan ääneen. Muut pyrkivät kunnioittamaan toisen omaa tilaa sen verran kuin suurperheen kotona nyt koskaan on rauhallista paikkaa ja hetkeä. Iltaisin yleensä hiljennymme ennen iltapalaa yhdessä olohuoneessa noin 15 minuutin ajan. Istumme hiljaa, ehkä lausumme rukouksen tai joku kertoo pienen asian päivästään. Joskus tämä hiljentyminen kiireessä unohtuu ja silloin iltapuuhat ovat täydellistä sekamelskaa (eivät ne muutenkaan kyllä siivosti suju). Lapset monesti oikein tulevat pyytämään, että istutaan nyt hetki alas ja rauhoitutaan. Se tekee väsyneelle äidille oikein hyvää :-)

HP kirjoitti...

vintage living: No näin meilläkin lapset usein käyttävät hiljaisuuden hyväkseen tuomalla omia asioitaan ponnekkaasti esiin =).

kata: Aika loistava idea tämä iltahiljentyminen. Pitää kokeilla meilläkin. Vaatii tosin varmasti harjoitusta jotta meillä joku voisi olla hiljaa edes 5min yheenmenoon.

mammamia kirjoitti...

"Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut,
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu
joka tuhlasi surutta
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen."
Tommy Tabermann
Sillä elämääni, elämääni minä punnitsen avaamalla seuraavan blogin. Maailma on täynnä ystäviä, kieli tuntui tutulta. Palautti minut kotiin kirjoittamaan vastausta. Tästä se alkaa, onko blogissa muitakin kielisukulaisia.