Niin, minä en ole talvi-ihminen, en vaikka olisi kuinka kaunis ja sopivasti luminen talvi (saati sitten tämmöinen harmaa ja vetinen talvi). Tämä vuodenaika on aina minulle liian pitkä ja pimeä. Jotain positiivista talvessa kuitenkin on. Sen huomasi myös Aamupostin (perjantai 15.2) Kaksin sarjakuvaa piirtävä Maria Björklund.
kuvateksti: "Voikohan päiväntasaajalla koskaan iloita näin paljon toisen ihmisen ruumiinlämmöstä?"
Lämpöisen mukavia hetkiä viikonloppuunne lukijat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2009
(15)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2008
(129)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (17)
- ► maaliskuuta (20)
-
▼
helmikuuta
(30)
- Mitäs vaklaat?
- Supervoimia ja vessarauhaa
- Kiitos!
- Edistystä
- Knit fast. Die warm.
- Rauhallista viikonloppua ja onnea!
- Lisää onnesta
- Sopivasti onnellinen
- Se on ohi!
- Raskaat ja rakkaat lapset, osa II
- Kissat osaavat
- Otetaan rennosti
- Jotain positiivista talvessakin
- "kas näin heiluu kassi..."
- Kirje
- Kolmas kerta toden sanoo
- Luovuutta
- Jos olisin...
- Haaste
- Kaunista viikonloppua
- Virikkeitä
- I am in LOVE!
- Kun ei osaa päättää...
- Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä
- Mikä minusta tulee isona?
- Raskaat ja rakkaat lapset
- Unelmieni makuuhuone
- Valoa!
- Kissat auttavat
- Miehen sisustusta
- ► tammikuuta (3)
1 kommentti:
Tuo on varmaankin ihan totta, siellä se toisen lämpö varmaankin useimmin vaan "hietyttää." Hauska sarjakuva =)
Lähetä kommentti