tiistai 5. helmikuuta 2008

Raskaat ja rakkaat lapset

Olen viihtynyt pääsääntöisesti hyvin kotiäitinä 7,5 vuotta ja nyt olen pari kuukautta ollut kotona töissä, yhä lasten parissa. Mutta kun huonosti nukutun yön jälkeen päivä alkaa jo ennen kello 06 tälläisillä jutuilla:

- 7v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä tiedänkin paljon enemmän lohikäärmeistä/ rusinoista/ jättiläisistä/ lumesta kuin sinä!" " Minäpäs!" "Mä osaan piirtää paljon paremmin kuin sinä!" "Minäpäs!"
- melkein 6v tytöt (oma ja hoitotyttö): "Leikitään nukeilla, iik!" "Leikitään poneilla, iik!" (kaikki kimitetään kovaa ja korkealta)
-noin 3v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä ammun sut!" "Mä ammun sut!" (samalla juostaan hulluna ympyrää) "Toi kiusaa!" "Toi kiusaa!" (roikutaan jalassani)

Aina ei jaksaisi. Ei varsinkaan silloin, kun oma pää on täynnä räkää. Ja sitten ne samat Riiviöt muuttuvat Rakkaiksi ja rauhoittuvat kuuntelemaan satua, antavat halauksen.

2 kommenttia:

inkivääri kirjoitti...

Voi, jaksamista!
Meillä Siiri ei vieläkään jaksa keskittyä satujen kuuntelemiseen (erittäin turhauttavaa äidille, joka on jo ennen lapsia haalinut hirvittävät määrät satukirjoja lapsille luettaviksi), mutta molemmat muksut rauhoittuvat kun lauletaan yhdessä. Tämän hetken suosikki on (erityisesti Jussille) Postimies Pate. Sanomattakin on selvää, että kuulen sen laulun jo unissakin... ;)

HP kirjoitti...

(Työ)päivä on jälleen pulkassa ja koti hieman rauhoittunut. Meillä muksut kuuntelevat satuja kunnes korvat putoavat =). No ei aina tuo 3v kuopus mutta isommat kylläkin. Iso kiitos kuuluu mummille, jolta olemme saaneet paljon cd-levyillä olevia satuja/lastenkirjoja.Minua kun joskus laiskottaa lukeminen.

Laulaa sen sijaan ei minun kuulema tarvitse, viimeeksi tänään nuorempi hoitopoika ilmaisi asian selkeään tyyliinsä "Älä laua. Hiljaa!" Lauleltiin kuitenkin jonkin verran.

Mukavia lauluhetkiä Inkiväärille! Muistan illan/yön, kun lauloin kuopukselle valehtelematta lähes sata kertaa "Pienen pieni veturi..." Uuh.