Raskaat ja rakkaat lapset

Olen viihtynyt pääsääntöisesti hyvin kotiäitinä 7,5 vuotta ja nyt olen pari kuukautta ollut kotona töissä, yhä lasten parissa. Mutta kun huonosti nukutun yön jälkeen päivä alkaa jo ennen kello 06 tälläisillä jutuilla:

- 7v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä tiedänkin paljon enemmän lohikäärmeistä/ rusinoista/ jättiläisistä/ lumesta kuin sinä!" " Minäpäs!" "Mä osaan piirtää paljon paremmin kuin sinä!" "Minäpäs!"
- melkein 6v tytöt (oma ja hoitotyttö): "Leikitään nukeilla, iik!" "Leikitään poneilla, iik!" (kaikki kimitetään kovaa ja korkealta)
-noin 3v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä ammun sut!" "Mä ammun sut!" (samalla juostaan hulluna ympyrää) "Toi kiusaa!" "Toi kiusaa!" (roikutaan jalassani)

Aina ei jaksaisi. Ei varsinkaan silloin, kun oma pää on täynnä räkää. Ja sitten ne samat Riiviöt muuttuvat Rakkaiksi ja rauhoittuvat kuuntelemaan satua, antavat halauksen.