Jokin aika sitten hassahdin täysin ja tilasin meille Gudrun Sjodeniltä verhot. Hassahtamiseksi tämän tekee verhojen väri, pinkit! Meillä ei ole mitään vaaleanpunaista, kun en siitä tykkää (paitsi tyttöseni vaatteet, hän todella tykkää pinkistä). Jotenkin nyt vain tuntui siltä, että tarvitsemme lisää väriä. Ja niin verhot tulivat. Pääsivät heti koristamaan ruokailutilan ikkunoita. Nyt olen kerrassaan ihastunut vaaleanpunaiseen lempeään valoon, mikä verhojen läpi suodattuu. Se on jotenkin niin levollista. Haluaisin viettää nämä harmaat päivät piilossa vaaleanpunaisen takana.
Tunnelma on jossain näiden kuvien välimaastossa. Sittemmin meille on ujuttautuneet pari pinkkiä sohvatyynyä ja ruokapöydän tuolien pehmusteet. Pitkä väritön aika (mikä talvena tunnetaan) teki tepposensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2009
(15)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2008
(129)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (16)
-
▼
huhtikuuta
(17)
- Läträystä
- Mitä välii?
- Sano se kukkasin (vastaus edellisen postauksen arv...
- Kukkeaa
- Väkerryksiä
- Toivoa
- Jospa oisin kissa
- Valmiina ovat
- Siirappia ja hunajaa
- Tarraan kevääseen
- Pinkki paljastus
- Piilossa pinkin takana
- Ohjeita ois
- Kuukauden pihakuva: jäätä ja mutaa
- Kyllä se kevät tulla jolkuttaa
- Kärsimys kaunistaa
- Sanat suossa
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (30)
- ► tammikuuta (3)
5 kommenttia:
Kauniit =) Iso peukku!!
Nätit! Miun pitäs alkaa ommella meidän ikkunaan kappaa :S (eihän se nappaa kun on pakollinen homma :D)
Vau,ihan mun tyyliset verhot :) Mulla on paljon pinkkiä ja vaaleenpunaista kotona ja lisää tulee kun saadaan remppaa eteenpäin.Voi ukkoparkaa ;)
Kauniit!!!:-)
Ihanat verhot!
Lähetä kommentti