Kissanäyttelyssä lauantaina Cleopatra käyttäytyi siivosti. Hiukan vilkuili naapurihäkin kissaa, joka kylläkin oli myös tyttö, joka puolestaan vilkuili Cleopatran uutta lelua. Cleopparimme sai hyvän arvostelun mutta ensimmäisen kerran huimaavaa menestystä ei tällä kertaa tullut. Toisella kertaa sitten. Oli mukavaa oppia jälleen paljon uutta kissanäyttelyn kiehtovasta maailmasta. Minulla on onneksi maailman kärsivällisin opas (Cleopatran kasvattaja) ja parasta seuraa mukana (siskoni).
Lapset olivat enonsa ja isänsä hellässä hoivassa. Päivä oli sisältänyt ulkoilua (lumikolassa pyöritystä kunnes eno oksensi), autotallissa peräkärryn korjausta (kunnes kuopuksen haalari repesi käyttökelvottomaksi), talon jokaikisellä lelulla leikkimistä (jotka eno ilmeisesti joutui uudestaan ja uudestaan keräämään), possun maalausta ja dinosauruksen luiden kaivamista. Kuulostaa täydelliseltä päivältä!
3 kommenttia:
hieno possu!
No eikö ookin!
Kissanäyttelyt on jänniä. Ainakin mulle, kun olen tottunut koiranäyttelyihin ja kissanäyttelyissä on kuitenkin aivan oma fiiliksensä.
Lähetä kommentti