Juuri tämä pöytä on minun valittava, tietenkin. Tämän ääressä vietän tunteja ja tunteja "vapaa-ajastani". (Tuoli, jossa silloin istun voi kyllä vaihtua). Tälläinen pöytä olen, lasten naarmuttama ja hiukan kolhuinen silti varsin toimiva.
Pöydällä on lukuisia teekuppeja koska teen juonnin avulla päiväni rytmittyy (muutama kupillinen aamulla, yksi lehden kanssa, ruokaa laittaessa, lasten päiväunien aikana, ulkoilun jälkeen, pari illalla). Puhelin, jolla saa yhteyden neuvonantajiin (äitiin lastenhoitoasioissa, siskoon käsitöissä, veljeen tai mieheeni tietokone ongelmissa). Kirjoja vino pino, koska luen paljon (erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt Agatha Christie, jonka koko dekkarituotannon olen kai lukenut ja Terry Pratchett, jonka fantasiamaailmaan on ihana vajota). Pari kuvastoa, nämä ovat Gudrun Sjödenin (pahus kun unohdin sisustuslehdet, niitä kuluu myös paljon) merkkaamassa kauneuden kaipuuta ja haikailua. Käsityökassi ja lankakerä bambupuikkojen kera osoittamassa vastalöytynyttä käsityöinnostusta, tyyny mukavuudenhalun merkiksi ja kynttilät tuomassa tunnelmaa. Ja tietenkin tietokoneen monitori, joka paljastaa netin merkityksen itselleni selvääkin selvemmin.
Kuva on otettu pikaisesti mieheni huokaillessa selän takana (hän tarvitsi kameran työmatkalleen mukaan) joten epäilemättä jotain oleellista puuttuu. Kuten kissat, jotka yleensä ovat kaikkialla ja lasten mekastuskaan ei taida kuvasta kuulua teille asti?
4 kommenttia:
Kuvasta löytyy paljon sellaista, mitä sieltä osasinkin etsiä. Mukaan lukien se seikka, että tuoli onkin pöytä. Profiilisi tuntuu samaan aikaan uudelle ja tutulle, mielenkiintoinen yhdistelmä, aivan kuten sinä itsekin :)
Minä niin tykkään näistä blogeista löytyvistä omakuvista. Itseäkin kutkuttaa tehdä sellainen, mutta meillä ei juuri nyt ole digikameraa käytössä.
Ja kyllä lasten meteli kuuluu ainakin minun korviini. Kovasti toivon, että se kuuluisi sieltä teiltä omakuvauksestasi eikä enää iltamyöhäisellä meidän lapsista, jotka riekkuvat vaikka nukkumaan on menty ajat sitten.
Nyt olen tärmännyt niin moneen oma kuvaan, että voisinkohan yrittää itsekkin...
Mutta, kiva kun viereilit blogissani, niin löysin tänne.
Tuolla alempana oli aivan upea musta valkoinen tapetti!
Ja kasoista, meillä ne tekee JOKU, myös KUKA, on usein syllinen...
Suloiset kissat! Onko toinen Burma vai Siiamilainen, en ainakaan ihan heti silmäilemällä löytänyt sitä tekstistä. Mulla olis kissa kuume...
Moikka teille =). Kiva, kun tykkäsitte kuvasta. Näitä on ollut tosi mielenkiintoista muiden blogeista katsella.
papupata: Totta, JOKU on myös meillä usein syyllinen kasoihin, samoin TOI ja EN SE MINÄ OLLUT.
Kissa on Siamilainen Tihku-neiti. Ihana määkyjä. Sen lisäksi meillä on myös kolme maatiaista ja Siperiankissa-pentu. Varmaan arvaat kuka kärsii kroonisesta kissakuumeesta =).
Lähetä kommentti