Aika rientää

Neljä vuotta sitten.



Eilen.

Life is sweet

Lykky jatkui kirppiksellä. Bronxin saapikkaat, Vagabondin avokkaat ja Aaltosen sandaletit (tai mitkä ne nyt onkaan) ja silkkihuivi yhteensä 15e. Be still my heart! Oi tätä riemua. Onko normaalia iloita näin kengistä??

Zip me up before you go!

Joskus sitä lykästää. Voitin Freyan arvonnassa muikeat vetoketjukorvikset. Bonuksena pääsin poseeraamaan portaikkoon pipo silmillä, jotta näkisitte uudet lempparini.

Kiitos Freya!

Ja ompelukonekin sai kyytiä

sillä tein äitini yöpaidan! No ei se ole, mutta koltusta tulee vahvasti mieleen yöpaita, mikä äidilläni oli joskus 70-luvun lopussa/80-luvun alussa. Saa nähdä osaanko käyttää tätä muuna kuin yökkärinä.

Askartelua paskartelua

Joudun luovuttamaan Miss Lankakerien Päällä Istuskelija tittelini pois, sillä viimein on jotain valmiina. Virkkasin itselleni novitan seiskaveikasta villatakin. Se on niin mahtimukava päällä, että kerrankin nautin tästä kylmästä vuodenajasta. Viluisuuteni tuntien takille on käyttöä kesälläkin (joka kulkee kylmähkö vuodenaika nimellä).





Ja uusi hyökkäys virkkuukoukun kanssa on jo käynnissä. Jeah, siitäs saat tyhmä talvi! Paleleva tyttö päihittää vielä sinut.

My life as an alien

Tuntuuko sinusta joskus siltä kuin olisit erilainen kuin muut, ihan alien? Se voi johtua siitä, että olet unohtanut kasvonaamion kasvoillesi.

Maailman Paras Piparitalo toteutetaan näin:

Ostetaan piparitaikina hyvissä ajoin ja unohdetaan se pakastimen kätköihin. Pari päivää ennen joulua muistetaan ottaa taikina sulamaan. Syyllistetään puoliso leipomaan ja paistamaan talon osat yöllä, kun itse ei vaan jaksa. Valvotaan kuitenkin työtä.

Mitään kaavoja tai suunnitelmia ei varmastikaan tarvita. Ne ovat niille epävarmoille, jotka eivät vaan osaa. Eli neljä seinää, osat kattoon, eikös se suunnilleen siinä ole? Ai juu, aukot ovelle ja ikkunoille. Olisi ehkä voinut tehdä ovenkin ja ikunaluukut vaan meilläpä on avoimet ovet piparitalossa. Söpöjä possuja lisäksi. Eikä polteta paistamisen aikana ihan kaikkia osia mustiksi.

Jäähdytetään talon osat ja possut ja varjellaan niitä nälkäiseltä jälkikasvulta ja uteliailta kissoilta. Ei mainita kellekään, että yksi kissoista kävi nukkumassa pohjaosan päällä pariin kertaan. Siirretään lopulta osat turvaan kaapin ylähyllylle odottamaan kokoamista.

Odotusta, odotusta, odotusta.
Vikinää, vikinää, vikinää.
"Koooska te oikeen kokootte sen talon?"

Koristellaan lopulta talon osat karkilla ja sokerikuorrutteella lasten kanssa eräänä päivänä joulun jälkeen. Oikeasti olisi jo kiire muualle mutta juuri muistui mieleen "ai perhana, se talo..." Annetaan koristusten kuivua oikeaoppisesti vuorokauden ennen kokoamista.

The Day viimein koittaa ja PAM! Sähköt katoavat. Kootaan talo kuitenkin pimeässä sokerikuorrutteen rippeillä sulatetun sokerin sijasta. Huomataan, että mikään ei pysy koossa, kaikki osat ovat erikokoisia keskenään ja alusta on vino kuin vaimon vatupassi.Sitäpaitsi kaikki seinät murtuivat siirrettäessä.

Mitä sitten. So what ja sitä rataa. Tulipahan hieno rauniotalo. Pysyy koossa sisulla ja äidinpelolla. Kattopaloista saatiin piparieläinten hautausmaa. Tais traktorit villiintyä piparimiesten käsissä.

Ens jouluna uudestaan.
Näin ne perinteet syntyvät.





Ps. Talo syötiin tänään hyvällä ruokahalulla.