Kohti vuotta uutta

Näissä merkeissä toivotan onnellista Mahdollisuuksien Vuotta 2009 kaikille!

Kirppistely tulee kalliiksi

... kun aina löytää jotain kivaa. Tässä tilannekatsaus äiteelle, jonka kanssa puhelinneuvottelussa sovimme ostavamme tuon mokkatakin puoliksi.



Musta paita/tunika ja punainen minihamonen.


Merinovillainen paita (ostettu lämmittämään, ei kaunistamaan) ja farkkuleggarit. Mainittakoon, että mahamöhkylä on suklaalla aikaan saatu (ettei tartte arvailla oisko meille pikkuista tulossa).


Nämä siis löytyivät, kun etsinnässä olivat saappaat (itselle kokoa 39, äiteelle 38). Ihania saapikkaitakin löytyi, mutta vain kokoa 36 tai 41. Saiskohan vaihtojalat jostain edullisesti??

Joulun taikaa

Joulun odotus se alkaa jo marraskuussa (kun pirhanan kuvastot kolahtavat luukusta). Mieltä lämmittää jo aito riemu joulusta ("mä haluun ton ja ton ja ton ja ton..."). Päiviä lasketaan jouluaattoon ("koska se joulupukki oikein tulee" kitinää 17h/vrk) ja tontuista jutustellaan useasti ("kyllä ne tontut unohtaa jos me ollaan oltu tuhmia ja ihan varkkuna ne tuo kaiken, mitä ollaan toivottu ja ei ne lahjat maksa mitään kun tontut tekee tietty ne ite!")

Kotiin joulutunnelmaa luo kynttilänvalo (ja räkä lentää pitkin pöytää, kun yritetään salaa puhaltaa kynttilöitä sammuksiin). Ulkona valaisevat talven pimeyttä kauniit jouluvalot (välkkyvää valokaapelia joka puskaan ja muovinen lumiukko mudan keskelle). Talvinen sää myös virittää oikeaan tunnelmaan (eikö helkkarissa joku päivä voisi olla satamatta vettä?) ja lumilyhdyt koristavat pihaa (hah hah, hyvällä tuurilla ruskeita loskapalloja voi pyöritellä ken viitsii).



Kotona leivotaan joulun herkkuja (piparit paloivat, tortuista ei tykkää erkkikään ja enempää ei vaan jaksa yrittää). Läheisten muistaminen on mieluisaa ("mä en keksi kellekään mitään" paniikki) ja jouluostoksia on mukava tehdä hyvissä ajoin kaikessa rauhassa (kaikkien muiden kanssa veronpalautusten jälkeisenä viikonloppuna isossa ostarissa tungoksessa toppatakki päällä ja nälkäisenä).

Joulukortteja askarrellaan yhdessä (pöydässä kiinni kilo liimaa ja hilettä sohvalla). Joulukoristeetkin pääsevät paikalleen (kaikki tontut yhteen ja samaan ikkunaan ja enkeliltä on pää poikki). Kuusi kannetaan tupaan tuoksumaan (sähkökynttilät ovat solmussa, pallot rikki ja kissat kaatavat kuusen kuudesti tunnissa).



Jouluaterialla syödään perinteisiä (kaupan) jouluruokia ("hyi tää on pahaa, eiks saa muuta?") ja nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta ("saaks mennä jo kattoo telkkaa?"). Lahjat jaetaan kuusen (sen kaatuneen) juurella ja paketteja availlaan iloisen odotuksen vallatessa mielen (vertaillaan kuka sai eniten paketteja). Roskakasa täyttää maan.

Merry Xmast!
Tekisi mieli tempaista pukkia lättyyn.

No, nyt kun meillä on jo omia lapsia ei joulumme ole enää tämänmoinen. Yhteiskunnan paine pakotta Armaan ja hp:n käyttäytymään kuin aikuiset. Vaan näin se oli silloin, kun olimme vain kaksin ...(muistelee hp nostalgisena) Oi, niitä aikoja.

kirppisriemua

Hetkeksi horteesta heräsi hp ja suuntasi kirpputorille.

Neuletakki


Tekonahkainen liivi


Jakku


Sekä kuvissa näkyvät mustat housut. Kaikki yhteensä 18e. Ihan jees.

Talviunilla

Toivottavasti ajoittain herään tästä horroksestani blogia päivittämään mutta juuri nyt nukuttaa.

kuva täältä

Yksi unohtui

Edellisen postauksen listalla kiinnostavista asioista, olisi kuulunut olla myös kissat! Ne ovat ihania ja raivostuttavia ja sotkevia ja hauskoja ja omituisia ja itsevarmoja ja hellyydenkipeitä ja seurallisia ja erakoita ja mukavuudenhaluisia ("melkein kuin minä itse" sanoo hän vaatimattomana "paitsi etten syö kukkia kuten kissamme").

Reissusta olen ajat sitten palannut ja olipa lystiä. Shoppailua, ruokaa ja hyvää seuraa. Lisää tätä, toivoo potilas.

Muuten olen mietteissäni seurannut tuttuja polkuja ja ajatellut itseäni. Oma napa on niin lähellä. Mietin mielenkiinnonkohteita ja mitä ne ihmisestä kertovat. Muutaman viime vuoden aikana minua on kiinnostanut suunnattomasti:
-kestovaipat
-kantoliinat (elämäni suuri rakkaus, nyt hiukan kuihtumassa)
-sisustus
-käsityöt

Nyt uusimpina ovat
-liikunta
-vaatteet (ulkonäkö muutenkin)

Turhamaiseen päin koko ajan menossa? Kohti suurempaa itsekkyyttä? Vai opinko viimein pitämään parempaa huolta itsestäni? Mitä sekin minusta kertoo, että innostus yhteen aiheeseen ei kestä kovin kauaa? Parempi kenties olla miettimättä liikaa ja nautttia matkasta!


Puutarhainnostus se vaan antaa odottaa itseään. Siitä olisi sentään hyötyä.

Miten sinulla, innostutko helposti ja katoaako mielenkiinto myös nopeasti? Vai säilyykö kerran herännyt kiinnostus kauan?