Tein siis hamosen itselleni. Ostin sitä varten ihan itse räyheän matallivetoketjunkin. Mutta en hamekangasta. Onneksi veljeni olivat kipanneet vanhoja vaatteitaan jätesäkillisen minulle tsi-projekteihin. Varmasti sieltä löytyy jotain sopivaa. Ja löytyi vanha abihuppari, joka halusi hameeksi.
Leikkasin hupparin hihat pois ja avasin toisen sivusauman. Näin sain tarpeeksi ison kankaan joten ei kun leikkaamaan vaan. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut käyttää hetken ajatustyöhönkin, sillä nips naps hame oli leikattu mutta kato kukkakaali, hameesta tuli lyhyempi kuin vetoketju. Ööö.
Onneksi minulla oli muitakin vetoketjuja. Tosin vähemmän räyheitä (suorastaan nössöjä) ja kovin lyhyitä. Alkoi ketuttaa. Päätin lyhentää kärsimystäni, ja hameenhelmaa, joten jätin väliin vyötärökaitaleen teon (vaimikäsenyton). Käänsin kankaan vyötäröltä kaksin kerroin ja mallasin pituuden suht sopivaksi vetoketjuun. Piti kuitenkin tehdä halkiokin. Pelkän vetoketjun pituinen hame olisi ollut kerrassaan säädytön, oikeastaan se olisi ollut vyö.
Niin, aivan. Ne yläreunan sisäänotot olisi ollut helpompi tehdä yksinkertaiseen kankaaseen ja vyötärökaitale olisi auttanut hameen istuvuuden kanssa. Lopulta kyllästyin tekemään vekkejä ja koska hame ei vieläkään istunut kunnolla, päätin tehdä vyölenkut ja vyöllä varmistaa, ettei lyhytmuttaparempikuinilman-hameeni tipu kesken kävelyn ketkutuksen.
Tälläinen siitä sitten tuli. Aikaa meni huomattavvasti enemmän kuin yksi tunti ja tuli todellakin vain prototyyppi. Tuolla olisi toinenkin veljeni huppari ja se oikea räyheä vetoketju odottamassa aikaa, kun uskallan ompelukonetta uudestaan lähestyä.
Tiedä mistä nuo tahrat jo hameeseen ilmestyivät ja miksi minulla on näköjään puseron alle käärittynä toppatakki vyötäisille tai kuinka hame näyttää kuvassa siniseltä vaikka livenä on musta? Huono kamera meillä varmaan.
Armaani pitää hameesta. Kuka arvaa hänen hyvän hameen kriiterinsä? Jep. Tarpeeksi lyhyt.
