Onko sinulle käynnyt kuten minulle? Hetki hiljaisuutta, omaa aikaa ja hyvä kirja jossa sankaritar vaikeuksien jälkeen ottaa käyttöön sisäiset voimavaransa, löytää itsensä (minne olikaan hukannut), laihduttaa 10 kiloa ja hurmaavana, hienoisella itseironian säestyksellä elää värikästä elämäänsä kirjan loppuessa. Lukukokemuksen jälkeen oma askelkin kulkee iloisemmin, mieli on virkeä ja olo seesteisen-onnellisen-seksikäs. Sitten tapahtuu se paha virhe, ohimennen vilkaisee peiliin! Ja voi jestas, kuka siellä katsookaan takaisin? Joku pulleaposkinen näppynaama, jolla on kaksoisleuka ja likaiset hiukset sekä typerä virne. Uh. Paluu arkeen pyykkikasojen ja lastenlelujen keskelle ei voisi olla karumpi. Missähän se sisäinen sankarittareni piileskelee?
3 kommenttia:
Elä HP usko ainakaan vessan peiliä, se valehtelee aina!! Pahin fiilis tulee silloin kun pudottautuu jostain renesanssiajan pilvilinnoista ripustamaan pyykkiä ulos lökölökö-pöksyissä...
Hee-on tainnut noin käydä, kerran tai kaksi. Tai useamminkin ;)
niina: Joo vessan peili on se pahin, sitä välttelen.
Kiva, että on kohtalontoveri teissä molemmissa =).
Lähetä kommentti