Ja ompelukonekin sai kyytiä

sillä tein äitini yöpaidan! No ei se ole, mutta koltusta tulee vahvasti mieleen yöpaita, mikä äidilläni oli joskus 70-luvun lopussa/80-luvun alussa. Saa nähdä osaanko käyttää tätä muuna kuin yökkärinä.

Askartelua paskartelua

Joudun luovuttamaan Miss Lankakerien Päällä Istuskelija tittelini pois, sillä viimein on jotain valmiina. Virkkasin itselleni novitan seiskaveikasta villatakin. Se on niin mahtimukava päällä, että kerrankin nautin tästä kylmästä vuodenajasta. Viluisuuteni tuntien takille on käyttöä kesälläkin (joka kulkee kylmähkö vuodenaika nimellä).





Ja uusi hyökkäys virkkuukoukun kanssa on jo käynnissä. Jeah, siitäs saat tyhmä talvi! Paleleva tyttö päihittää vielä sinut.

My life as an alien

Tuntuuko sinusta joskus siltä kuin olisit erilainen kuin muut, ihan alien? Se voi johtua siitä, että olet unohtanut kasvonaamion kasvoillesi.

Maailman Paras Piparitalo toteutetaan näin:

Ostetaan piparitaikina hyvissä ajoin ja unohdetaan se pakastimen kätköihin. Pari päivää ennen joulua muistetaan ottaa taikina sulamaan. Syyllistetään puoliso leipomaan ja paistamaan talon osat yöllä, kun itse ei vaan jaksa. Valvotaan kuitenkin työtä.

Mitään kaavoja tai suunnitelmia ei varmastikaan tarvita. Ne ovat niille epävarmoille, jotka eivät vaan osaa. Eli neljä seinää, osat kattoon, eikös se suunnilleen siinä ole? Ai juu, aukot ovelle ja ikkunoille. Olisi ehkä voinut tehdä ovenkin ja ikunaluukut vaan meilläpä on avoimet ovet piparitalossa. Söpöjä possuja lisäksi. Eikä polteta paistamisen aikana ihan kaikkia osia mustiksi.

Jäähdytetään talon osat ja possut ja varjellaan niitä nälkäiseltä jälkikasvulta ja uteliailta kissoilta. Ei mainita kellekään, että yksi kissoista kävi nukkumassa pohjaosan päällä pariin kertaan. Siirretään lopulta osat turvaan kaapin ylähyllylle odottamaan kokoamista.

Odotusta, odotusta, odotusta.
Vikinää, vikinää, vikinää.
"Koooska te oikeen kokootte sen talon?"

Koristellaan lopulta talon osat karkilla ja sokerikuorrutteella lasten kanssa eräänä päivänä joulun jälkeen. Oikeasti olisi jo kiire muualle mutta juuri muistui mieleen "ai perhana, se talo..." Annetaan koristusten kuivua oikeaoppisesti vuorokauden ennen kokoamista.

The Day viimein koittaa ja PAM! Sähköt katoavat. Kootaan talo kuitenkin pimeässä sokerikuorrutteen rippeillä sulatetun sokerin sijasta. Huomataan, että mikään ei pysy koossa, kaikki osat ovat erikokoisia keskenään ja alusta on vino kuin vaimon vatupassi.Sitäpaitsi kaikki seinät murtuivat siirrettäessä.

Mitä sitten. So what ja sitä rataa. Tulipahan hieno rauniotalo. Pysyy koossa sisulla ja äidinpelolla. Kattopaloista saatiin piparieläinten hautausmaa. Tais traktorit villiintyä piparimiesten käsissä.

Ens jouluna uudestaan.
Näin ne perinteet syntyvät.





Ps. Talo syötiin tänään hyvällä ruokahalulla.

Kohti vuotta uutta

Näissä merkeissä toivotan onnellista Mahdollisuuksien Vuotta 2009 kaikille!

Kirppistely tulee kalliiksi

... kun aina löytää jotain kivaa. Tässä tilannekatsaus äiteelle, jonka kanssa puhelinneuvottelussa sovimme ostavamme tuon mokkatakin puoliksi.



Musta paita/tunika ja punainen minihamonen.


Merinovillainen paita (ostettu lämmittämään, ei kaunistamaan) ja farkkuleggarit. Mainittakoon, että mahamöhkylä on suklaalla aikaan saatu (ettei tartte arvailla oisko meille pikkuista tulossa).


Nämä siis löytyivät, kun etsinnässä olivat saappaat (itselle kokoa 39, äiteelle 38). Ihania saapikkaitakin löytyi, mutta vain kokoa 36 tai 41. Saiskohan vaihtojalat jostain edullisesti??

Joulun taikaa

Joulun odotus se alkaa jo marraskuussa (kun pirhanan kuvastot kolahtavat luukusta). Mieltä lämmittää jo aito riemu joulusta ("mä haluun ton ja ton ja ton ja ton..."). Päiviä lasketaan jouluaattoon ("koska se joulupukki oikein tulee" kitinää 17h/vrk) ja tontuista jutustellaan useasti ("kyllä ne tontut unohtaa jos me ollaan oltu tuhmia ja ihan varkkuna ne tuo kaiken, mitä ollaan toivottu ja ei ne lahjat maksa mitään kun tontut tekee tietty ne ite!")

Kotiin joulutunnelmaa luo kynttilänvalo (ja räkä lentää pitkin pöytää, kun yritetään salaa puhaltaa kynttilöitä sammuksiin). Ulkona valaisevat talven pimeyttä kauniit jouluvalot (välkkyvää valokaapelia joka puskaan ja muovinen lumiukko mudan keskelle). Talvinen sää myös virittää oikeaan tunnelmaan (eikö helkkarissa joku päivä voisi olla satamatta vettä?) ja lumilyhdyt koristavat pihaa (hah hah, hyvällä tuurilla ruskeita loskapalloja voi pyöritellä ken viitsii).



Kotona leivotaan joulun herkkuja (piparit paloivat, tortuista ei tykkää erkkikään ja enempää ei vaan jaksa yrittää). Läheisten muistaminen on mieluisaa ("mä en keksi kellekään mitään" paniikki) ja jouluostoksia on mukava tehdä hyvissä ajoin kaikessa rauhassa (kaikkien muiden kanssa veronpalautusten jälkeisenä viikonloppuna isossa ostarissa tungoksessa toppatakki päällä ja nälkäisenä).

Joulukortteja askarrellaan yhdessä (pöydässä kiinni kilo liimaa ja hilettä sohvalla). Joulukoristeetkin pääsevät paikalleen (kaikki tontut yhteen ja samaan ikkunaan ja enkeliltä on pää poikki). Kuusi kannetaan tupaan tuoksumaan (sähkökynttilät ovat solmussa, pallot rikki ja kissat kaatavat kuusen kuudesti tunnissa).



Jouluaterialla syödään perinteisiä (kaupan) jouluruokia ("hyi tää on pahaa, eiks saa muuta?") ja nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta ("saaks mennä jo kattoo telkkaa?"). Lahjat jaetaan kuusen (sen kaatuneen) juurella ja paketteja availlaan iloisen odotuksen vallatessa mielen (vertaillaan kuka sai eniten paketteja). Roskakasa täyttää maan.

Merry Xmast!
Tekisi mieli tempaista pukkia lättyyn.

No, nyt kun meillä on jo omia lapsia ei joulumme ole enää tämänmoinen. Yhteiskunnan paine pakotta Armaan ja hp:n käyttäytymään kuin aikuiset. Vaan näin se oli silloin, kun olimme vain kaksin ...(muistelee hp nostalgisena) Oi, niitä aikoja.