Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä

Paitsi ettei paista aurinko. Eikä näy kesästäkään edes säteen välkähdyksen vertaan. Tai oikeammin sanottuna, kyllä se auringonsäde käväsee välillä pikaisesti kiusoittelemassa mutta jäädä ei suvaitse pidemmäksi aikaa. Kun on saanut nykästyä takamuksensa ylös soffan pohjalta ihmeellisen valoilmiön innoittamana ja ryykästyä pihamaalle, tuleekin jo vettä loikottamalla. Ja sitä riittää ja riittää. Tänään mm. ulkoilimme osan aikaa muksulauman kanssa autotallissa koskapa sadepisarat piiskasivat niin vihaisesti, ettei pihalla tohtinut olla. Olisimme saaneet mustelmia ja ruhjeita.

Vaan juhannusta ei sade pilannut (vaikka sitä kiitettävä määrä siunaantuikin - mutta myös aurinko vilahti taivaalla!). Olimme Armaan Aviomiehen ja sukulaispariskunnan kanssa mökillä. Ensin kaikkien lapset mummuille ja sitten neljä tuntia ajomatkaa. Auto parkkiin, tavarat jätesäkkeihin (ettei sade kastele) ja kimpsutkampsut sekä matkalaiset soutuveneenseen. (Soutuveneet ovat mielestäni pelottavia. Nehän ilman mitään syytä saattavat kaatuilla miten niitä huvittaa milloin huvittaa tai vaikka johdattaa meidät salakavalasti jonnekin syrjäiselle Amazonin sivujoelle, jota soudamme hamaan loppuumme saakka krokotiilien seuratessa.) Soutumatka mökille saareen oli n. 1,5km joten jopa hp ehti siinä ajassa hiukan hellittämään veneen laidoista ja katselemaan maisemia.

Mökki oli ihan perusmökki ilman suurempia mukavuuksia mutta ehkäpä juuri siinä piili juhannuksemme taika? Oli hiljaista, tuuli suhisi puiden latvoissa ja laineet liplattelivat tyynnyttäviä laulujaan rantaa vasten. Saunoimme puulämmitteisessä saunassa jossa pesuvesi lämmitettiin padassa. Se pesukokemus oli jotenkin eheyttävä, tuntui kuin pesisi sisintään puhtoisaksi. Muutoinkin rauhaa riitti. Ei ollut kiire minnekään, sai vain olla ja nauttia hetkistä. Päivät grillasimme ruokaa ja pelasimme erilaisia lautapelejä. Aamuisin sai nukkua niin kauan kuin unta riitti. Soutumatkalla takaisin mantereelle ja autolle tuntui haikeutta. Paluu meluisaan mukavuuksien maailmaan ei ollut pelkästään myönteinen.