maanantai 28. heinäkuuta 2008

On se kyllä kumma

-että kun lapset leikkivät nukkumisleikkiä, heistä lähtee tavattomasti ääntä
-että kun lapset lupaavat olla hiljaa, he 30 sekunnin päästä juoksevat huutaen ympyrää
-että ulkona viiden lapsen leikkiessä aikaansaama melusaaste ylittää viereisen rakennustyömaan (missä monen työmiehen voimin rakennetaan paloasemaa!) melutason
-että samat lapset eivät saa illalla nukuttua tässä melussa, kun joku kuorsaa viereisessä huoneessa

Lapset ovat muutenkin ajoittain varsin eriskummallisia kapistuksia. Kuinka kummassa olen aikanaan osannut olla samanmoinen?

4 kommenttia:

Kesiah kirjoitti...

Meillä lapsi on keksinyt, että kaiken sanallisen viestinnän voi hoitaa kirkumalla, kiljumalla ja karjumalla vain siitä ilosta, että ääntä lähtee. Papupadan volyymi on siis noussut kerralla huimaksi ja minä epäilen hetkittäin menettäväni kuuloni tai ainakin korvissa alkaa pysyvästi soida. Kun selitän lapselle, että puhutaanpa yhdessä normaalilla äänellä, lapsi nauraa ja vastaa kiljumalla. Toivotaan, että pian kyllästyy ja siirtyy takaisin normaaliin melutasoon.

Niina ♥ kirjoitti...

Meillä rinsessa ei enää (6.v) pysty puhumaan puhelimessa jos minä =äiti olen samassa huoneessa kun kuulema häiritsen hänen puhumistaan, mutta ans olla kun olen itse puhelimessa niin johan on neiti keikkumassa ja heilumassa yleensä vielä rapistelujen kera!!

HP kirjoitti...

kesiah: kirkuminen ja kiljuminen ovat kyllä lasten lempipuuhaa ajoittain. Joskus minustakin tuntuu, että korvani tippuvat päästä, kun niitä niin kulutetaan =).

niina: teijän rinsessahan on sitten aivan kuin meijänkin 6v tyttönen, aina on äitille asiaa jos äiti on puhelimessa.

Anonyymi kirjoitti...

justiinsa. Näin se on.

Sinä sen sanoit ystävä hyvä.

-Riitsi-