Muuten olen mietteissäni seurannut tuttuja polkuja ja ajatellut itseäni. Oma napa on niin lähellä. Mietin mielenkiinnonkohteita ja mitä ne ihmisestä kertovat. Muutaman viime vuoden aikana minua on kiinnostanut suunnattomasti:
-kestovaipat
-kantoliinat (elämäni suuri rakkaus, nyt hiukan kuihtumassa)
-sisustus
-käsityöt
Nyt uusimpina ovat
-liikunta
-vaatteet (ulkonäkö muutenkin)
Turhamaiseen päin koko ajan menossa? Kohti suurempaa itsekkyyttä? Vai opinko viimein pitämään parempaa huolta itsestäni? Mitä sekin minusta kertoo, että innostus yhteen aiheeseen ei kestä kovin kauaa? Parempi kenties olla miettimättä liikaa ja nautttia matkasta!
Puutarhainnostus se vaan antaa odottaa itseään. Siitä olisi sentään hyötyä.
Miten sinulla, innostutko helposti ja katoaako mielenkiinto myös nopeasti? Vai säilyykö kerran herännyt kiinnostus kauan?
6 kommenttia:
Eiköhän itsestään innostuminen ole täysin positiivinen asia ja itsekästä se on vasta, jos vaikkapa lasten tarpeet unohtuvat tai tuntuvat vähäpätöisiltä sisustuksen tai vaatehankintojen rinnalla. Minä sanoisin, että nauti ihan täysillä niistä asioista, jotka sinulle hyvää mieltä tuottavat.
Minulla suuret innostukset ovat aika pysyväislaatuisia. Tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet ja ympäristön hyvinvointi sekä yhteisöllisyyteen ja toisista ihmisistä huolehtimiseen liittyvät asiat. Lisäksi pysyviä rakkauksia ovat kirjat, jatsi ja elokuvat. Minulle suurta innostusta herättävät erilaiset visuaaliset asiat, jotka sitten ovat elämässä hetken tai viipyvät vähän pidempään. Monet sisustukseen, kantoliinoihin tai käsitöihin liittyvät asiat tuottavat iloa ja intoa aina uudelleen ja uudelleen, mutta sitten on myös lyhytaikaisia juttuja joihin suhtaudun hetken suurella intohimolla ja sitten unohdan ne. Olen aika lyhytjännittäinen minäkin monissa asioissa ja olen alkanut hyväksymään senkin puolen itsestäni pikkuhiljaa. Nyt toivon, että mainitsemasi liikuntainnostus iskisi minuunkin ja mielellään hiukan pidempiaikaisesti.
Kesiah: sinullapa on varsin kunnioitettavia innostuksen aiheita, vau. Yhteiskunnalliset asiat eivät ole suuressa määrin minua liikuttaneet, hyvä että on ihmisiä joita ne kiinnostavat!
mie oon aika tuulella käyvää sorttia :D. Mutta aika tutulta kuulosta nuo siun kuviot.
Jotkut asiat innostavat voimakkaasti pienen hetken, toisista tulee olennainen osa persoonallisuutta.
Näin äitinäkökulmasta sanottuna on vaan ihan hyvä, että innostut itsestäsikin välillä. ;)
hanneli: "tuulella käyvää" -siltä se minustakin juuri välillä tuntuu, hyvä kuvaus =).
fanny:kiitos!
Pitäisi varmaan itsensä hoitamisesta innostua minunkin enemmän, tähänasti jalkakylpy sekä suihkussa käynti ovat olleet ne oman itsen huomioimiset (siis jos sitä liiallista karamellin mussutusta ei lasketa.) Toisinaan innostun hetkellisesti esim käsitöistä esim virkkaus, reikäkirjonta tms joka sitten hiipuu paikkojen kipeydyttyä liiasta väkertämisestä. On sitten tietysti niitä pitkäaikaisia kinnostuksiakin joista on tullut enempi elämäntapoja kuin muuta. mMonesta televisiosarjasta innostun aluksi "kympillä" mutta ensin jää väliin yksi jakso sitten toinen ja sitten se ei enää kiinnostakaan ollenkaan.. mikä ei myöskään liene pahaksi.
Lähetä kommentti