Hyvää Naistenpäivää

Naistenpäivän merkitys ei ole minulle avautunut. Saatte mielihyvin selittää jos tahdotte. Hesarissa oli kuitenkin tänään niin herkullinen sarjakuva aiheesta, että en voinut vastustaa.

Pötyä pöytään eli tarjoilu yhdelle

Inkivääri näytti meille jokin aika sitten kauniin asetelman "minuus tuolilla". Monet muutkin ovat koonneet tuolille asetelman, jonka tarkoitus on kuvata heitä itseään. Innostuin itsekin mutta homma tyssäsi heti tuolin valintaan. Millään tuolillamme ei ole mitään erityistä arvoa, merkitystä tai muistoja tarjoittavana minulle. Mitään yhdentekevää tuolia en halunnut ottaa. Joten, kun Violet käytti pöytää kuvassaan, hoksasin minäkin itsestäänselvyyden.

Juuri tämä pöytä on minun valittava, tietenkin. Tämän ääressä vietän tunteja ja tunteja "vapaa-ajastani". (Tuoli, jossa silloin istun voi kyllä vaihtua). Tälläinen pöytä olen, lasten naarmuttama ja hiukan kolhuinen silti varsin toimiva.



Pöydällä on lukuisia teekuppeja koska teen juonnin avulla päiväni rytmittyy (muutama kupillinen aamulla, yksi lehden kanssa, ruokaa laittaessa, lasten päiväunien aikana, ulkoilun jälkeen, pari illalla). Puhelin, jolla saa yhteyden neuvonantajiin (äitiin lastenhoitoasioissa, siskoon käsitöissä, veljeen tai mieheeni tietokone ongelmissa). Kirjoja vino pino, koska luen paljon (erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt Agatha Christie, jonka koko dekkarituotannon olen kai lukenut ja Terry Pratchett, jonka fantasiamaailmaan on ihana vajota). Pari kuvastoa, nämä ovat Gudrun Sjödenin (pahus kun unohdin sisustuslehdet, niitä kuluu myös paljon) merkkaamassa kauneuden kaipuuta ja haikailua. Käsityökassi ja lankakerä bambupuikkojen kera osoittamassa vastalöytynyttä käsityöinnostusta, tyyny mukavuudenhalun merkiksi ja kynttilät tuomassa tunnelmaa. Ja tietenkin tietokoneen monitori, joka paljastaa netin merkityksen itselleni selvääkin selvemmin.

Kuva on otettu pikaisesti mieheni huokaillessa selän takana (hän tarvitsi kameran työmatkalleen mukaan) joten epäilemättä jotain oleellista puuttuu. Kuten kissat, jotka yleensä ovat kaikkialla ja lasten mekastuskaan ei taida kuvasta kuulua teille asti?

Ne lisääntyvät

Tässä ei ollut aamulla mitään. Scary movie ainesta selvästikin sillä meillä asuu poltergeist.

Talonvaltaajat

Meille on muuttanut joitain ihme öttiäisiä, joita ei löydy eläinkirjoista. Itse asiassa olemme (tai siis minä olen, muille talon asukkaille he ovat näkymättömiä?) käyneet taistelua heitä vastaan jo jonkin aikaa. Valitettavasti en voi raportoida voitoista. Olemme tappiolla. Epäilemättä joku muu on myös joutunut vastaavan hyökkäyksen kohteeksi, joten anelen teiltä taktisia neuvoja sodan voittamiseen.

Mistä tulevat nämä Kasat ja kuinka ne taltutetaan?



Röyhkeä Talonvaltaaja-Kasailija on kehdannut parkkeerata traktorinsakin kaapin päälle.



Ennen noiden tasojen päälliset olivat tyhjät. Nyt vuori kasvaa yö yöltä. Lieneekö lasten selitys "tontut sen tekivät" totta?

Kommunikointitaidottomat

Hoitotyttö (tänä vuonna 6v): "Jos mä en saa sitä, mä puren pöytää ja sua Outi."

Siamilainen kissa (mankumassa lounastansa). "MÄYYYY!" (kovaa ja korkealta) Juuri kun hoitopoika meinaa nukahtaa päiväunille.

Hoitotäti (ikivanha, kädet silmillä) :"Siksi, kun minä sanon!" Kun hoitopoika kysyy kymmenettä kertaa miksi ei saa juosta ympyrää lego suussa.

Väsyneiden ja kärsimättömien tuottamaa päivittäistä komiikkaa. Ei jaksa naurattaa.

Roskaa

Katsoin eilen ekaluokkalaisemme kanssa pätkän tv 1:ssä klo 19.05 alkaneesta Prisman Elämä paketissa ohjelmasta, jossa mm. näytettiin tavararöykkiöiden voimin, miltä näyttäisi jos kaikki elämäni aikana kuluttamani tavarat koottaisiin yhteen. Ekaluokkalainen oli valtavan kiinnostunut aiheesta ja luin hänelle pitkät rimpsut numeroita ja tilastoja ohjelmasta (esimerkiksi keskivertoihminen juo 74 802 kupillista teetä elämänsä aikana ja kuluttaa 198 pulloa sampoota, rakastuu 3 kertaa ja avioliitto kestää 11.5 vuotta). Yhdessä katsoimme kauhuissamme jätteen määrää.

Ajattelin, että haa! Oiva tilaisuus keskustella kulutuksen mielettömyydestä ja siitä, että koko ajan ei tarvitse ostaa uutta ja lisää. Keskustelu meni hyvin. Ekaluokkalainen pohti asiaa ja totesi:
"Niin, voisi ostaa vain kymmenen uutta lelua joka kuukausi. Ei tarvitse enempää koska sitten tulee paljon roskaa. Paitsi synttärinä saa tietysti enemmän."
Mielenkiintoinen päätelmä, kun ottaa huomioon, että ostamme lapsille ehkä max 3 lelua vuodessa nytkään (sisältäen synttärit ja joulun). Toivottavasti aihe jäi kuitenkin muhimaan. Niin hänen kuin minunkin ajatuksiin.

Ohjelma uusitaan 9.3 klo 13.50. Toivottavasti muistamme katsoa sen silloin kokonaan. Tilastoja rakastava insinööri-mieheni on varmasti hurmioissaan ohjelmasta.

Kalterirakkautta näyttelyssä ja äksöniä kotona

Kissanäyttelyssä lauantaina Cleopatra käyttäytyi siivosti. Hiukan vilkuili naapurihäkin kissaa, joka kylläkin oli myös tyttö, joka puolestaan vilkuili Cleopatran uutta lelua. Cleopparimme sai hyvän arvostelun mutta ensimmäisen kerran huimaavaa menestystä ei tällä kertaa tullut. Toisella kertaa sitten. Oli mukavaa oppia jälleen paljon uutta kissanäyttelyn kiehtovasta maailmasta. Minulla on onneksi maailman kärsivällisin opas (Cleopatran kasvattaja) ja parasta seuraa mukana (siskoni).

Lapset olivat enonsa ja isänsä hellässä hoivassa. Päivä oli sisältänyt ulkoilua (lumikolassa pyöritystä kunnes eno oksensi), autotallissa peräkärryn korjausta (kunnes kuopuksen haalari repesi käyttökelvottomaksi), talon jokaikisellä lelulla leikkimistä (jotka eno ilmeisesti joutui uudestaan ja uudestaan keräämään), possun maalausta ja dinosauruksen luiden kaivamista. Kuulostaa täydelliseltä päivältä!