Kummittelee

Meillä nimittäin kävi niin, että toissapäivänä lähdin aamulla viemään eskarilaisia eskariin, nykäisin pitkähihasen päälleni ja otin siksi aikaa silmälasini pois. Sen jälkeen ei rillejä ole näkynyt! Laskin ne kädestäni tietenkin "tohon noin" tai ainakin johonkin lähettyville, mutta en löydä lasejani enää mistään. Olen jäljittänyt kyseisen aamun tekemiseni, tutkinut kaikki eteisen ja tuulikaapin vaatteet ja kengät, kurkkinut kaappien alle ja taakse, rullannut matot ja kontannut koko alakerran läpi kuin paraskin salapoliisi. Olen tutkinut kaikki epätodennäköisetkin paikat, kuten vessanpöntön, pesukoneen, jääkaapin ja kissojen hiekkalaatikot. Kakkuloita ei löytynyt myöskään sohvatyynyjen alta, lehtilaatikosta, lautaspinosta tai pyykkikorista. Meillä kummittelee. Jossain päin taloamme vaeltelee kikatteleva kotikummitus kakkulani nenänpäällään keikkuen.

On kai taivuttava ja ostettava uudet lasit, mikä oikeastaan on ihan kivaa ovathan nuo edelliset monta vuotta vanhat ja vähän hajonneetkin jo. Ajan näöntarkastukseen sain kuitenkin vasta ensi tiistaiksi. Nyt maailmani on sumea. Toivottavasti tutut antavat anteeksi, kun en heitä kadulla moikkaa, kun en näe ketä siellä saapastelee. Hyvä puoli on se, että minä olen niin hehkeä ilman laseja, en näe yhtään ryppyä tai näppyä!

Epäilemättä joskus (kun olen uudet lasini saanut) tämä arvoitus ratkeaa ja löydän vanhat rillini. Luultavasti jostain hyvin näkyvältä paikalta, jota siis juuri nyt en näe, hah. Lapset eivät varmastikaan ole lasejani piilottaneet koskapa en niitä takaisin saanut edes sen jälkeen, kun julistin etsintäkilpailun ja lasien löytäjälle huomattavan rahapalkinnon (1e).




Veikkauksia, missä kakkulani piilottelevat?

Ratkaisu lähenee

Elle lehden horoskooppi lupaa leijonalle varsin mielenkiintoista syyskuuta:

Syyskuun alussa elämässäsi taphtuu muutos. Energiasi palaa ja tunnet olosi vahvaksi. Myös työssä tapahtuu suuria muutoksia samaan aikaan ja saat mahdollisuuden hyödyntää itseluottamustasi ja vaikuttaa työympäristöösi. Opit tuntemaan monia uusia ihmisiä. Olet tavallista uteliaampi ja vedät puoleesi ihmisiä. Jos olet sinkku, älä mieti rakkautta liikaa. Nauti flirttailusta, sen pidemmälle mikään ei juuri nyt johda.

Muutos olisi erittäin tervetullut, joten malttamattoma odottelen syyskuuta alkavaksi. Mitähän silloin tapahtuu? Ei mielikuvitukseni oikein suostu kartoittamaan mahdollisuuksia. Kenties minua pyydetään mukaan johonkin mielenkiintoiseen projektiin tai tullaan hakemaan kotoa töihin johonkin rentoon ja virikkeelliseen työpaikkaan (mukavalla palkalla ja lastenhoito järjestettynä). Ehkä voitan lotossa ja voin lähteä opiskelemaan? Olisipa huippua tuntea olo vahvaksi ja energiseksi. Oi, tule jo syyskuu. (Kuten huomaatte löysin yhden hyvän jutun lisää syksystä.)

Uskotko sinä horoskooppeihin? En tunne ketään joka uskoisi lehtien horoskooppeihin ainakaan mutta jollekullehan niitäkin sävelletään. Viihteeksi varmaan vain? Kukahan niitä tekee ja miten sille tuolille pääsisi keikkumaan?

Pientä ja suurta

Virkattu on. Tädilleni tein pienen rintaneulan. Siltä varalta, että ette tiedä, mitä se esittää (Mikki Hiiren päätä on mm. veikattu) kerron sen olevan lintu. Siivessä ja pyrstössä on helmiä. Ohje kirjasta Stitch´n bitch Virkkaajan käsikirja, Koukussa (Debbie Stoller). Helmet ovat oma väkerrys, koska minulla ei ollut sopivaa kimaltelevaa lankaa.




Itselleni tein kirkuvan virkeän peiton. Voin pimeän talven pötköttää piilossa sohvalla tämän alla. Malli on Erika Knightin kirjasta Tyylikästä virkaten (mallissa kyllä oli huomattavasti hillitymmät värit). Taas sain huomata vastahakoisuuteni tehdä täsmälleen ohjeen mukaan ja peiton toinen pää (tämä näkyvissä oleva) onkin oma sävellykseni, muutoin noudatin kiltisti ohjeen raitamallia.



Nyt ovat kädet vallan toimettomat ja se ei tunnu hyvältä. Jotain uutta on otettava pian työn alle. Mitä sinulla on käsillä juuri nyt?

On tullut syksy

Kai se on myönnettävä, syksy saapui ja kesä meni. Yritän hokea itselleni "elokuu on kesäkuukausi!" mutta ei mantrasta ole apua, kun sää on kostean harmaa ja tuuli tuoksuuu syksylle. Kuten minut tuntevat tietävät, en pidä Suomen syksystä, talvesta enkä keväästä (no ihan loppukevät on jees). Aina on liian pimeää, kylmää ja märkää. Vaikka kesä olisi sateinen ja kylmä, on silloin sentään valoa! Muina vuodenaikoina on vain harmautta ja loputonta pimeyttä.

Ensi syksyä ja talvea yritän kampittaa keksimällä kivoja juttuja, joita voi odottaa ilolla. Esimerkiksi ensi kuussa on seuraavan tatuoinnin aika. Syksyllä on edessä ainakin yksi kissanäyttely vielä. Joululahjoja on kiva tehdä (vaikka itse joulusta en niin välitä). Tammikuussa tulee ehkä ystäväni Ranskasta käymään. Mutta eivät nämä riitä vielä. Arkeenkin on keksittävä pelastusrenkaita, joihin tarttua. (Ja suklaa ei toimi jos aion mahtua toppahousuihini).

Aivan varmasti syksyssä ja talvessa on jotain kivaa ja kaunista. Vaikka kirpakat, aurinkoiset syyspäivät jolloin puiden lehdet hehkuvat syysvärejään (molemmat kaksi päivää) tai talvella kenkien alla narskuva pakkashanki (ennen kuin räntä/vesisade taas tunnin päästä alkaa). Kuten huomaatte kyse on myös asenneongelmasta puoleltani, joten auttakaahan ja kertokaa, mitä kivaa voin syksyltä ja talvelta odottaa? Tai kerro, mistä sinä nautit kyseisenä aikana?

Kissoja

Tein kummitytölle 1v-lahjaksi virkatun kissan ja siitä lähtien on meillä kotona kuulunut oman tyttöseni vikinää "Koska sä äiti teet mullekin kissan, koooskaaa, koooskaaa? Joko sä alotit tekemään? Koska sitten?" Käsitöiden tekijänä olen valitettavasti sorttia Nopeasti Kyllästyvä, joten en halunnut virkata heti toista kissaa. Hieman pengottuani tilkkukasaani ja muutaman tunnin tuskalllisen ompelun jälkeeen (täytyy opetella kirjomaan kasvoja näille otuksille) valmistui Pieni Musta Kissa. Materiaalina on vanhan villakangastakkini helma ja sen vuori, täytteenä keskivartalossa jotain rouhetta vanhasta imetystyynystä ja muissa osissa vanhan tyynyn vanutäytettä (koska kaupunkimme kaikista kaupoista on täytevanut edelleen loppu!).





Ja sitten kuva myös aidosta kissastamme "Miten niin takapuoleni on levinnyt, hyvin mahdun kippoon istumaan!"

Täällä näen unia

Makuuhuoneemme valmistui hiljattain. Tai eihän tämä kokonainen huone ole, puuttuu seinää pätkä eikä oveakaan ole, mutta oma suloinen soppi meillä on. Pidän makuuhuoneestamme kovasti ja tunnustan, että joskus hipsin yläkertaan ihan vain fiilistelemään hetken huoneen rauhaisaa tunnelmaa. Seinät ja katon maalasimme jasminin valkoiseksi ja lattian pilvien siniseksi, sängyn rakensi Armas Aviomies ja patjaksi valitsimme futonin, peitot ja tyynyt ovat villaa ja ah - niin ihanan lämpöisät tälläiselle kaltaiselleni vilukissalle. Olen nukkunut suloisesti täällä (ja Armas Aviomieskin kohtalaisesti, hänen kohtalonaan on joutua öisin herääviä lapsia hyssyttämään).

Ensimmäinen kuva on salamalla otettu, seuraavat eivät.

Sitä ollaan lomalla

Muutamia lomapäiviä yritän venyttää mutta vähiin käyvät. Lomalla ajattelin keskittyä löhöämiseen ja käsitöihin vaan on sitä muutakin elämää elettävä. Kotityöt on tehtävä, jälkikasvu hoidettava ja kissalaumaa palveltava. Lisäksi olen tavannut sukulaisia ja ystäviä, käynyt kissanäyttelyssä ja pakoillut pihatöitä.

Valmistuneita ovat





Ja kissamme Premioriksi.