Kärsimys kaunistaa

Vai kuinka se sanonta meni? Anyhow, tässä on nyt oltu uuvuttavassa, sohvan pohjalle kaatavassa influenssassa melkein kaksi viikkoa. Yskitty niin paljon, että kumma kun keuhkot eivät ole kyllästyneet rääkkäykseen ja ottaneet lopparia. Niistetty niin että nenä meinaa irrota. Köhisty. Ruokaa (enkä edes suklaata!) ole jaksanut syödä juuri lainkaan. Ja mitä saan palkinnoksi? -1kg lähtenyt. Yksi vaivainen kilo! Sillä olisi ollut yhdeksän muutakin ei-toivottua kaveria täällä odottamassa lähtöpasseja, vaan ei huolinut mukaansa. Nirppanokka.

Olisi selvästikin pitänyt kärsiä enemmän. Ja kauemmin. En viitsi. Sen sijaan suuntaan illalla ystäväni kanssa kahvilaan. Loppuu kärsimys ja alkaa maiskutus!