Moni on viime aikoina pohtinut blogiensa tarkoitusta. Minäkin. Miksi kirjoittaa tälläistä sillisalaattia, mikä ei ole keskittynyt kunnolla mihinkään? Ei käsitöihin, sisustukseen, kissoihin, lapsiperheen arkeen tms. Sitten ymmärsin, että onhan tämä keskittynyt johonkin. Ihan tämän oman navan ympärille. Tämä blogi tarjoaa HP:n arjen (ja satunnaisten juhlienkin) raapaisuja. Sitä, tätä ja tota - mikä millonkin juuri minua kiinnostaa tai on muuten pinnalla.
Ja tarjoaa tämä minulle kanavan keskittyä (lähinnä vain) positiivisiin asioihin arjestani, jotta muistaisin kuinka paljon niitä on. Silloinkin kun lapsilauma yrittää harmaannuttaa kaikki hiukseni yhden aamun aikana tuhoten samalla aina niin tyylikkään "kun halvalla ja helpolla sai"-sisustuksemme. Silloinkin kun korvani meinaavat tippua päästä täytyttyään ääriä myöden täyteen lasten kirkumisesta ja töminästä. Silloinkin kun kissat koettelevat reaktiokykyjäni syöksymällä juuri siihen kohtaan johon meinaan jalkani kävellessäni laskea. Silloinkin kun kaikki on harmaata ja yhdentekevää.
Sitä en voi tietää ketä tämä kaikki kiinnostaa. Mutta ainakin minua, juuri nyt.
Tässä kuva yhdeltä Riiviöiden Riekkumispäivältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2009
(15)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2008
(129)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (16)
-
▼
huhtikuuta
(17)
- Läträystä
- Mitä välii?
- Sano se kukkasin (vastaus edellisen postauksen arv...
- Kukkeaa
- Väkerryksiä
- Toivoa
- Jospa oisin kissa
- Valmiina ovat
- Siirappia ja hunajaa
- Tarraan kevääseen
- Pinkki paljastus
- Piilossa pinkin takana
- Ohjeita ois
- Kuukauden pihakuva: jäätä ja mutaa
- Kyllä se kevät tulla jolkuttaa
- Kärsimys kaunistaa
- Sanat suossa
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (30)
- ► tammikuuta (3)
5 kommenttia:
No mutta sehän on selvästi yksi niistä monsterit Oy.n vihreistä laumaörkeistä!! Hmm.. oletkos nähnyt niitä sen kavereita, jospa nekin lymyilevät teillä jossain.. =)
niin vai oliko se Toy Story sittenkin.. saattaa olla sekin kyllä.. mun piirrettyjen muistikyky on aikas suppee nykyään..
Hei vain! Kuule, tuohan on ihan valtavan hyvä syy pitää blogia, tuo että muistuttaa itseään arjen tuhansista pienistäkin iloista. Kiitos kun tuotit mulle valaistuksen hetken!
Oma napa on kaikkein paras syy pitää blogia. Mulla ainakin tulisi uskonpuute ja lopahdus, jos kuvittelisin rustaavani tekstejä jollekin muulle kuin itselleni. ;)
niina: örkkejä meillä kyllä lymyilee selvästikin =).
nappisydän ja fanny: kiitos kannustuksesta!
Lähetä kommentti