Virkuuharjoituksia (lainasin ihan kirjan, mistä opettelen, kun ei tämäkään taito ole hallussa) oli vuorossa. Hauskaa näitä on väkerrellä. Eilen virkkasin kuistilla vahtiessani muksujen leikkiä pihalla. Reilussa tunnissa sain tehtyä noin viisi kerrosta, kun piti jatkuvasti kirmata tuomarinpilliä viheltämään lasten kärhämiin. Pitäisikö keskittyä vain yövirkkaukseen jos haluaa saada jotain valmistakin?
Lötköliini on neulottu Katti. Esikuvana Hannan judansseissa ollut kissa Mau. Kaikki lapset ihastuivat Kattiin unohtaakseen sen iltaan mennessä. Lyhyt oli suosionhuippu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2009
(15)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2008
(129)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (16)
-
▼
huhtikuuta
(17)
- Läträystä
- Mitä välii?
- Sano se kukkasin (vastaus edellisen postauksen arv...
- Kukkeaa
- Väkerryksiä
- Toivoa
- Jospa oisin kissa
- Valmiina ovat
- Siirappia ja hunajaa
- Tarraan kevääseen
- Pinkki paljastus
- Piilossa pinkin takana
- Ohjeita ois
- Kuukauden pihakuva: jäätä ja mutaa
- Kyllä se kevät tulla jolkuttaa
- Kärsimys kaunistaa
- Sanat suossa
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (30)
- ► tammikuuta (3)
6 kommenttia:
Yön virkku, aamun torkku.. hihihii ;)
'Hieno Katti-kissa!', kommentoi Iiris :-)
Ja vielä: 'kirjoita sinne että meilläkin on Nuusku-kissa.'
Virkkaamiseen jää pahasti koukkuun :D
sen kun aloittaa ei meinaisi millään malttaa lopettaa!
Kauniita kukkasia!
Ihana tuo uusi avauskuva!
Kivoja kissoja, tuo oikeekin on aika suloinen....
Ja Maaria Leinosen runo kaunis niinkuin useimmat Maaria Leinosen.
Lähetä kommentti