Mitäs vaklaat?

Siis haloo, kaikki kissat tykkäävät istua pyykkikorissa!


Hei me neulotaan. Give us some privacy!


Mä nukun!


Viikonloppuna mennään kissanäyttelyyn ja sopivissa tunnelmissa ollaan jo.

Supervoimia ja vessarauhaa

Lasten luottamus aikuisten kykyihin jaksaa ällistyttää minua. Esimerkki:
Olen vessassa suljetun oven takana (ei taas tätä vessahuumoria!) ja silti kykenen
- antamaan yhdelle lapselle juotavaa jääkaapista (tarpeeksi kun keskityn voin ilmeisesti saada mukin leijumaan kohti jääkaappia ja maitotölkkiä, maito mukiin ja muki leijailee ilman halki janoiselle lapselle)
- selvittämään toisen ja kolmannen riidan (kyllä, tietenkin voin piipahtaa menneisyydessä ja tarkistaa kuka huitoi ensin toista olohuoneessa minuutti sitten)
- kertomaan neljännelle, mikä kuva kirjassa on "tässä" (näen tahtoessani kiinteiden esineiden läpi, kuten vessan oven)
- leikkaamaan viidennen katkenneen kynnen (muistattehan, että pystyn liikuttamaan tavaroita tahdonvoimallani)
- vastaamaan kuudennelle, missä kissa on (minulla on kyky paikantaa lemmikkieläimemme koska ne aina "piipittävät" tutkakartassani)

Joten eilen olin mielestäni ovela. Hiivin vessaan yksin (lapsia kyllä järkytti se, etten kertonut meneväni sinne) aamulla, kun mieheni oli vielä kotona ennen töihin menoaan. Käyntini kyseisessä mukavuuslaitoksessa kesti kenties noin 1,5 minuuttia. Sinä aikana kaksi lasta kävi kysymässä oven takana, mitä ruokaa meillä on (no ei mitään vessassa! Emmekä olleet vielä edes syöneet aamupalaa.) Ja mitä teki tuo armas mieheni, jolle olin suorin sanoin vihjannut, että olisipa kiva olla edes vessassa rauhassa (luulin, että hän näin vahtisi lapsia hetken). Mieheni ilmestyi vessan oven taakse referoimaan mielestänsä supermielenkiintoista juttua aamun lehdestä. Hoh hoijaa.

Vaan "Mitä pienistä, kun suuret on muodissa!" kuten eräässä tv-sarjassa aikanaan todettiin. Tänään pistän supervoimani hyötykäyttöön ja lennähdän hetkeksi vierekkäiseen maailmankaikkeuteen päiväunille. Yksin. Ehkä voisin käydä myös vessassa siellä.

Kiitos!

Sweet Ricochet myönsi ystävällisesti minulle tämän.


Tämän saan jakaa eteenpäin kolmelle blogille. Päiviäni ilahduttavat:
1) musthaves joka esittelee unelmoinnin kohteita
2) Ammiksen liinataivas jossa on kaiken muun suloisen lisäksi upeita kantoliinoja
3) Ripaus Inkivääriä joka löytää parhaat kuvat blogiinsa meille ihasteltaviksi


Suosikkistani ..kukkopillin kiekunaa.. blogista löysin tämän erinomaisen blogin palkinnon. Tämän saa jakaa kymmenelle erinomaiseksi havaitulle blogille. En vain enää osaa valita, antaisin palkinnon kaikille oikean puoleisessa linkkilistassani oleville. Teillä todella on "jotain mielenkiintoista" luettavaa, kuten olen otsikoinnutkin.



Kiitoksia näistä pokaaleista (kuten mieheni asiasta tuumasi). Aloittelevaa blogin pitäjää tunnustus todella lämmittää. Kiitos, kiitos kanssabloggaajat, teette päivästäni paremman!

Edistystä

Uusi asukas on toistaiseksi ollut ihan kiltisti. Tarkaa silmällä pitoa sen sijaan vaativat uudet bambuiset puikot, joihin Siperiankissamme on ihastunut. Vaan kysymys teille puikkoihin tarttuneille ja muille käsityöläisille: Koska ehditte käsitöitänne tekemään? Vuorokaudessa on niin vähän tunteja (ja osa niistä pitää "tuhlata" töihin ym. epäoleelliseen) ja käsityöt sitten vievät aikaa pois elämän muilta suurilta intohimoilta, kuten Nukkumiselta, Syömiseltä ja Nettisurffailulta. Tai ehkä edistyneemmät neulojat osaavat yhdistää nämä toiminnot sujuvammin kuin minä?

Knit fast. Die warm.

Käsityökassissa on uusi asukas. Toivottavasti käyttäytyy kauniimmin kuin edellinen.

Rauhallista viikonloppua ja onnea!

Onnellisuus teemaa olen jälleen arjen pyörteessä miettinyt. Mieheni mukaan onnellisuutta on se, ettei ole onneton. Ja onnettomana olon tunnistaa varmasti. Osaisimpa itse ajatella yhtä suoraviivaisesti. Onnellisuuden määrittely on mielenkiintoista mutta ei tunnu johtavan mihinkään. Oikeaa vastausta ei ole. Kenties kaikki vastaukset ovat oikeita. Jos jättäisin ajattelun vähemmälle, niin tuntisinko enemmän? Vähemmän?

Toivottavasti joku lukijani pitää runoista. Itse olen niihin jälleen tauon jälkeen varsin hurmaantunut. Ne tuovat minulle tunteen siitä, että joku muu on myös ajatellut "liikaa".

Hipaise suudelmalla
hiljaisella
ja pane rinnalleni
kätesi:
niin sydän tyyntyy
eikä tunne muuta,
vain läsnäolosi...
Ja niin kuin päivän
melske tähän aikaan
hämärän sineen
on haihtunut,
niin sydämeni
maistaa rauhaa, jonka
sinä suloinen
olet antanut.

Albert Sergel

Lisää onnesta

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki, virran vietäväksi
heittää.

Tommy Tabermann: Tähtiä kämmenellä

Tästä runosta pidän vaikka se aluksi ihmetytti minua. Luin sen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Miten en onnea tunnistaisi? Miksi odotan, että se vasta tulee, eikö se ole jo läsnä, aina, jossain takana piilossa surujenkin hetkellä? Lohdullinen oli kuitenkin runon ajatus, että onni varmasti saapuu alun epävarmuuden jälkeen ("jos tulet" muuttuu "kun se saapuu").
Nyt luen runoa toisin. Luen runon kehoitukseksi etsiä ja tunnistaa oma onni, luottaa elämään.

Joskus ihmisille epäonnea tuntuu kertyvän mahdottomat määrät, taakka taakan jälkeen kannettavaksi, suruja, vastoinkäymisiä. Toivon, että onni säkkeineen löytää heidät tänään.

Sopivasti onnellinen

Lainassa on ystävältäni Meidän Perhe lehti (nro 1 2008). Otsikolla "Päästä turha menemään" pohditaan kiireestä luopumista 17 konstin voimin. Yleensä tämän tyyliset listat sisältävät mielestäni poikkeuksetta lähinnä sanahelinää ja itsestäänselvyyksiä. Tässä listassa oli kuitenkin muutama mielenkiintoinen pointti, joita sietää pohtia hiukan enemmänkin. Seuraavana yksi niistä.

Kohta 17 alkaa näin: "Luovu turhasta parisuhteen vatvomisesta ja pakonomaisesta onnellisuuden tavoittelusta. Jatkuva onnellisuuden pohdiskelu on ajanhaaskausta ja aiheuttaa pikemminkin masennusta kuin onnellisuutta. Kaikki ihmissuhteet ovat epätäydellisiä."

Tätä mieheni on kauan sanonut minulle, kun olemme aiheesta puhuneet. On tainnut olla oikeassa. Koska mielestäsi ihminen on sopivasti onnellinen? Tarpeeksi onnellinen? Missä on se raja, jolloin todeta, että enää ei ole onnellinen eikä tässä ihmissuhteessa enää kykene onnelliseksi itseään tuntemaankaan?

Vuosi sitten seurasin ystäväni kamppailua parisuhteensa puolesta ja siitä luopumista. Se oli herättelevää.


kuva: Niklas Sjöblom / taivasalla.net

Se on ohi!

Kauhea Murheenkryyni-neuleeni on vihdoin valmis. Jos joskus siis minua haluttaa pukeutua liian lyhyeen ja liian leveään neuleliiviin, jossa on paljon tahattomia ja tahallisiakin virheitä (antaa mennä, kun alamäki on), niin sellainen vaatekappale löytyy jostain talomme pimeimmästä nurkasta.

Opin, että jos ei ole neulonut villavaippahousuja suurempaa (ja niitäkin vain kahdet), ei kannata ensimmäistä isompaa työtä tehdessä
a) soveltaa kahta eri ohjetta
b) muuttaa siitäkin mieltänsä kesken neulomisen
c) purkaa työtä vimmoissaan puolihämärässä huoneessa kiukuttelevia lapsia nukuttaessa vetämällä puikot irti neuleesta ja kiskomalla lankaa lukuisten kerrosten verran
d) ostaa alunperin liian vähän lankaa (ja samaa ei tietenkään enää löydy yhdestäkään kaupungin kaupasta) ja joutua jatkamaan väärällä värillä

Mutta valmis on. Eikä siitä sen enempää.



Ps. Äiti ja sisko, jos luette tämän, älkää pyytäkö liiviä nähtäväksenne lauantaina, kun tuhattaituri-tätini on myös kahvilla meillä. Oi sitä häpeää.

Raskaat ja rakkaat lapset, osa II

Olen iloinen, että lapsillani on kantava ääni, jolla huutaa kaikki asiansa,
tarkat silmät, joilla huomata salaiset suklaakätköni,
nopsat kädet, joilla kurottaa kaikkialle,
vikkelät jalat, joilla juosta uupumatta ympyrää olkkari-eteinen-keittiö
hyvä mielikuvitus, millä selittää, miksi heillä on kasteltuja vessapaperitolloja ruokapöydän alla,
loppumaton tiedonjano, joka ilmenee miksi? milloin? kuka? mikä? kysymysten tulvana ja
terve itsetunto, jolla kyseenalaistaa auktoriteetit (äiti).

Olisin iloinen jos lasteni äidillä olisi ne kuuluisat lehmän hermot. Jos sellaisia saa tilata jostain nettikaupasta, laittakaa linkkiä tulemaan. Please.

Kissat osaavat

Kissoilla on yliluonnollisia kykyjä sillä, kun..
- ajattelet lukea aamun lehdet, kissa hyppää lehden päälle makaamaan ja asettaa kasvoillee tyynen zen-ilmeensä, mikä osoittaa, että kissa pohtii Elämän Suuria Kysymyksiä, eikä häntä tule häiritä
- menet nukkumaan, kissa on jo kerällä tyynylläsi, eikä häntä saa siirtää tai jäät ilman kehräystä huomenna
- otat valokuvaa, kissa tunkee siihen mukaan, eikä edes suloisena istumaan kuvattavan kohteen viereen vaan onnistuu juuri kääntämään selkänsä kameralle, joten kuvassa näkyy kissan takapuoli
- istahdat sohvalle neulomaan villapuseroa, kissa tunkee välittömästi syliisi asentoon, mikä estää neulomisen, kissa myös pureskelee hajamielisenä/raivokkaasti puikkojasi
- vedät ulko-oven kiinni tullessasi kotiin, kissa syöksyy makaamaan keskelle eteistä huomauttaen, että hänet hylättiin, eikä siirry mihinkään vaikka kantaisit sylissäsi uutta jääkaappia (ei etenkään silloin)
- nouset aamulla, on kissa jo rääkymässä keittiössä kuolevansa nälkään hetkellä millä hyvänsä mutta ei kuitenkaan huoli ruokaa, kun sen kiireesti kissalle annat
- kaipaat lämpöä ja hellyyttä ja nostat kissan syliisi, kissa joka yleensä haluaa olla ikuisuuden sylissäsi, nousee arvokkaasti pois ja istuu kauemmas nuolemaan ihmisen silitykset itsestään
- ryhdyt järjestelemään tavaroita paikoilleen tai peräti siivoamaan, kissa asettuu nukkumaan mitä oudoimpaan paikkaan mutta aina sellaiseen jossa on tielläsi







Ja siksi kai kissoja niin rakastammekin.

Otetaan rennosti

Jotain positiivista talvessakin

Niin, minä en ole talvi-ihminen, en vaikka olisi kuinka kaunis ja sopivasti luminen talvi (saati sitten tämmöinen harmaa ja vetinen talvi). Tämä vuodenaika on aina minulle liian pitkä ja pimeä. Jotain positiivista talvessa kuitenkin on. Sen huomasi myös Aamupostin (perjantai 15.2) Kaksin sarjakuvaa piirtävä Maria Björklund.


kuvateksti: "Voikohan päiväntasaajalla koskaan iloita näin paljon toisen ihmisen ruumiinlämmöstä?"

Lämpöisen mukavia hetkiä viikonloppuunne lukijat!

"kas näin heiluu kassi..."

Ensimmäinen käsityö, minkä tein "Sew Pretty Homestyle" kirjastani on kassi. Kahvat täytyi ostaa, ulkopuoli on mieheni kahdesta vanhasta paitapuserosta ja vuorikangas on yksi kangaskaupan "5 eurolla niin paljon kangaspaloja kuin mahtuu muovikassiin" myynnin saaliistani. Kassissa asuu keskeneräinen murheenkryyni-neulomukseni (se yksi, mikä ei koskaan valmistu ja jossa on miljoona virhettä mutta joka kuitenkin suomalaisella sisulla tehdään loppuun asti).



Kassi sai kukkansa.

Kirje

Kunnioitettu, rakastettu Valentine, sulkeudun suosioonne täydestä sydämestäni toivoen saavani kuulla, että terveytenne on hyvä, ja rukoilen Kaikkivaltiasta Jumalaa, että niin on vastedeskin, Hänen tahtonsa ja Teidän rukoustenne mukaan. Ja jos tahtonette tietää, kuinka itseni laita on, tietäkää, etteivät sieluni ja sydämeni kärsimykset lakkaa ennen kuin jälleen näen Teidät.

Teidän M.B
Helmikuussa 1477

Englantilainen 1400-luvun lopulta
The Paston Letters (Margery Brews John Paston III:lle)

Onnellista Ystävänpäivää, Valentinen päivää kaikille!

Kolmas kerta toden sanoo

Ihan ensimmäiseksi haluaisin puolustuksekseni jälleen todeta, että olen vasta aloittelija käsitöissä. Osaan tehdä vain tiettyjä ommeltavia juttuja (siellä se mielikuvitus laukkaa lukijoilla, kyse kuitenkin on vain erilaisten kantoliinojen ompelusta, heh).

Nyt kuitenkin halusin kokeilla virkkausta ja tehdä kruunua, joka löytyy Novitan Talvi 2007 ohjeista. Vanhasta muistista osasin tehdä vain ketjusilmukoita. Joten projektini aloitin äitini ja siskoni siipien suojassa, he neuvoivat kiltisti ja kärsivällisesti, miten tehdään piilosilmukka ja kiinteäsilmukka. Sitten vaan kruunua virkkaamaan.

Ensimmäinen Yritys näytti tältä. Huomasin jo aikasin, että jokin hyvin perustavanlaatuinen virhe oli tehty, joten ei tullut kruunua - tuli koristekukkanen/möntti.



Toinen Yritys meni paremmin mutta yksi Ensimmäisen Yrityksen virheistä tuli tässäkin toistettua. Huomasin sen puolessa välissä, kun virkuu-innoltani pysähdyin katselemaan, miltä työ oikeasti näytti. Tein kuitenkin huvikseni loppuun asti. Ei tullut kruunua - tuli maljakon alunen/leipäkorin koriste (jollei kissa olisi syönyt leipäkoriamme).



Kolmas Yritys meni jo paremmin vaikka ei vieläkään täysin ohjeiden mukaisesti. Vielä kiinnittämättä on jalokivet kruunuun ja kuminauha, jotta mokoma myssy pysyisi päässäkin.



Juuri herännyt prinsessani pääsi testaamaan kruunua tänään aamulla.

Luovuutta

Tyttöni 6v on viime aikoina keskittynyt geometrisiin muotoihin. Tekee taidetta suorastaan. Tarkkaan harkitsee värit ja muodot ja toteutuksen. Materiaalina legopalikat. Hän osaa toki tehdä linnoja, robotteja, kirahveja jne. mutta nyt ei ole niiden vuoro.



Mieheni on myös tahtoessaan luova. Vietti poikien kanssa kiinalaista uutta vuotta (perinteisesi saunoen ja pelaten pelejä, you know, kuten kiinalaisetkin tekevät epäilemättä). Juhliin mieheni teki rekvisiitaksi lohikäärmeen lasten leikkitunnelista, pahvista, maalista, vanhoista sukista, tyhjästä siideritölkistä ja siitä mahdottoman upeasta valomajakasta. Näyttää hyvälle vai kuinka?

Jos olisin...

Inkivääriltä saatu ajatus.

Jos olisin...
... puu, olisin riippakoivu
... kukka, olisin leskenlehti
... juoma, olisin tee
... auto, olisin jokin perhefarmari
... eläin, olisin kissa
... ääni, olisin kissan kehräys iltapäivän auringossa
... väri, olisin oranssi
... vaate, olisin villapusero
... hedelmä, olisin omena
... ruoka, olisin munakas
... mauste, olisin mustapippuri
... lelu, olisin räsynukke

Ainakin tänään.
Entäs sinä?

Haaste

Blogissa kävi kyläilyllä Sweet Ricochet ja toi tullessaan kivan haasteen.
Säännöt:

1.
Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi.
Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:

Perhe


Ystävyys (tähän aiheeseen itse en nuoresta blogistani vielä löytänyt juttua)

Rakkaus

Mitä tahansa

Minä itse

2.
Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

3.
Lue haastamiesi postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

Haastan mukaan tähän juttuun uudet tuttavuudet:
Keventelijän aatoksia jolla on sama projekti meneillään kuin minulla
Aurinkokissa jonka kissat etusivulla katselivat minua niin vetoavasti
Lankaa ja sympatiaa jolla on blogissaan ihanan inspiroivia kuvia käsitöistään
sekä
Ripaus Inkivääriä
Hulinaa lakeudella

Ja vain huvin vuoksi kuva teille: Kissaneito katselemassa touhujamme.

Kaunista viikonloppua

Toivotan kaikille kaunista viikonloppua Niklas Sjöblomin ottaman kuvan myötä. Kuva (ja lukuisia muita kauniita kuvia) löytyy taivasalla.net sivustolta. Tekevät hyvää silmille ja sielulle.

Virikkeitä

Postiin oli eilen myös saapunut pari pakettia. Niistä kuoriutui mm. "Sew Pretty Homestyle" kirja, jossa on monta innostavaa ohjetta. Tänään minulla on yllättävä vapaapäivä. Jos sitä ei tuhlaisikaan siivoamiseen ja rötväilyyn vaan tutustuisi kirjaan perinpohjin, ehtisiköhän jotain uutta jo aloitellakin?




Luonnollisesti minua kiinnostaa eniten kirjan ehkä haastavin työ "My House" seinävaate (torkkupeitto), jota en suinkaan ajatellut tehdä vain yhtä kappaletta vaan kolme! Jokaiselle lapselle omansa. Kunnianhimoista ainakin, kun en edes kaikkia ohjeita ymmärtänyt. Joten jospa hillitsen itseni ja aloitan jostain helpommasta, jotta opin tuon työn vaatimat vaiheet. (Mm. kirjominen on minulle melkein tuntematon asia, koulussa tein tyynyliinaan hiiren, joka piteli ilmapalloa. Siinä kaikki kokemus.) Kylläpä tuo sydän loistaa kuvassa kauniisti!

I am in LOVE!

Tänään kiltti postimies toi Gudrun Sjöden kevät 2008 kuvaston. And I am in love! Monetkaan vaatteista eivät ole sellaisia, joita itse ehkä pitäisin mutta niin kauniita ja kuvien tunnelma on herkän suloinen (juu puhun postimyyntiluettelosta). Tekisi ihan mieli kehystää kuvia seinälle ihailtavaksi. Melkein ainakin. Mutta kahta vaatetta harkitsen itselleni. Haluaisin nimittäin ostaa kevättakin, jossa olisi sitä kuuluisaa "jotakin". Sydämeni veivät nämä:




Mieheni tuli töistä kotiin ja hönkäisin jo eteisessä, että olen rakastunut. "Hyvä juttu vielä näin monen vuoden jälkeen" oli vastaus. Selitin, että kysymys on vaatteista mutta itsetyytyväinen hymy ei lähtenyt hänen kasvoiltaan. Hyvä niin.

Kun ei osaa päättää...

Olen tänään kaiken vapaa-aikani pyöritellyt blogiani ympäri. Millanen pohja? Mitkä värit? Kysynyt merkittäviltä ihmisiltä heidän mielipidettään asiasta. Siis äidiltäni, pikkusiskoltani, mieheltäni ja ainoalta lapseltani, joka suostui kuuntelemaan vaikerrustani (tyttö 6v ehdotti pinkkiä blogia). Päädyin kuitenkin itsevaltiaasti tähän pohjaan. Se tuo mieleeni tuulahduksen keväästä ja kesästä ja silti säilyttää "talven pesän" läheisen tunnelman. Pohtiikohan muut blogien pitäjät asiaa näin tarkkaan?

Saattaa olla, että pohja ja värit vielä muuttuvat lähipäivinä. Kun ei voi päättää... On se hyvä, ettei juuri nyt minun tarvitse tehdä mitään Suuria Päätöksiä.

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä

Tottakai hiljaisuus on ylellisyyttä,

myös lapselle.

Sen tajuat kun muut ovat menneet

ja istut kaksivuotiaan kanssa keittiössä.

On hiljaista,

kello käy,

olet vaiti ja odotat

mitä lapsi.

Äkkiä se kurkottaa kaulaa,

ojentaa päänsä kuunteluun kuin lintu,

kääntää sitten silmänsä hitaasti sinuun

ja kuiskaa:

- Kuulet sä kun toi kello tikittää?

Helena Anhava: Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa

Oma hiljaisuuden kaipuuni ylittää joskus kaikki mittasuhteet. Haluaisin, että olisi hiljaista, pysähtynyttä. Aikaa vain olla ja hengittää. Aikaa ajatella ajatuksensa rauhassa loppuun asti. Kaipaavatkohan lapset yhtälailla hiljaisuutta kaikesta meluisuudestaan huolimatta? En muista kaipasinko itse lapsena. Kaipaatko sinä?

Mikä minusta tulee isona?

Tein testin ja sen mukaan olen systemaattinen ja tieteellinen. Ammatteja, joissa voin parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia ovat:

Tilintarkastaja
Postivirkailija
Operaattori
Toimistotyöntekijä
Palkanlaskija
Oikolukija
Rakennustarkastaja

Jaahas. Itseäni suuresti viehätti testin kysymykseen "Mitä mieluiten tekisin työkseni?" valitsemani vaihtoehto oli "opiskella estetiikkaa ja taidehistoriaa". Oi se vois olla ihanaa. Mutta postivirkailijaksi sitä tässä varmaan päätyy... Koskahan olen iso?

Raskaat ja rakkaat lapset

Olen viihtynyt pääsääntöisesti hyvin kotiäitinä 7,5 vuotta ja nyt olen pari kuukautta ollut kotona töissä, yhä lasten parissa. Mutta kun huonosti nukutun yön jälkeen päivä alkaa jo ennen kello 06 tälläisillä jutuilla:

- 7v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä tiedänkin paljon enemmän lohikäärmeistä/ rusinoista/ jättiläisistä/ lumesta kuin sinä!" " Minäpäs!" "Mä osaan piirtää paljon paremmin kuin sinä!" "Minäpäs!"
- melkein 6v tytöt (oma ja hoitotyttö): "Leikitään nukeilla, iik!" "Leikitään poneilla, iik!" (kaikki kimitetään kovaa ja korkealta)
-noin 3v pojat (oma ja hoitopoika): "Mä ammun sut!" "Mä ammun sut!" (samalla juostaan hulluna ympyrää) "Toi kiusaa!" "Toi kiusaa!" (roikutaan jalassani)

Aina ei jaksaisi. Ei varsinkaan silloin, kun oma pää on täynnä räkää. Ja sitten ne samat Riiviöt muuttuvat Rakkaiksi ja rauhoittuvat kuuntelemaan satua, antavat halauksen.

Unelmieni makuuhuone

Country Homes & Interiors (British edition) lehdestä löytyi kuva makuuhuoneesta, joka on selvästikin tehty minulle. Tuonne haluaisin vetäytyä viettämään näitä (ajoittain pitkästyttäviä) talvipäiviä kirjojen ja lehtien kera (unohtamatta suklaata). Tai ollapa Muumi ja nukkua talviunta. Tuo olisi täydellinen pesä siihen.

Valoa!

Olin kävelyllä. Ihmettelin, kun jotenkin tuntuu erilaiselta. Mikähän on... Se oli aurinko! Niin kauan on ollut harmaata ja synkkää, että olin unohtanut, miltä näyttää auringonvalo. Ryhtini oikeni kuin itsestään ja rinta paisui riemusta. Hyvä kun en rallatellut itsekseni. Sellainen on auringon mahti. Ja sama riemu oli tarttunut muihinkin sillä tiet olivat täynnä ulkoilijoita huolimatta peilikirkaasta jäästä ja tuulesta joka uhkasi nostaa meidät kaikki ilmaan.

Kissat auttavat

Tänään olen ommellut olohuoneeseen verhot ja sohvan koristetyynyihin lisää päällisiä. Jotta homma ei olisi yksinäistä pitävät kissat seuraa.

Siamilainen Tihku auttaa kankaan silityksessä.

Siperiankissa Cleopatra auttaa ompelussa.

Miehen sisustusta

Mun oli alunperin tarkoitus pitää blogini salassa Armaalta Aviomieheltäni mutta meillä ei oikeastaan ole salaisuuksia (tai ainakin niin luulen) joten paljastin sitten tämänkin Suuren Melkein Salaisuuden. No ukkoahan ei blogit kiinnosta (ei ole yhtään koskaan lukenut) mutta nyt tuo hoksas, että haa! Tuohon saa kuvia. Ja koska hänelle oli viimein tullut postiin tärkeä paketti jossa oli valomajakka (!!), ryntäsi ukko autotalliin sitä kuvaamaan. No otti onneksi muksut mukaansa. Sain hetken rauhassa surffata. Sitä en tiedä, miksi lupasin niitä kuvia tänne laittaa mutta tässä kuitenkin ovat. Ukkoni sisutusta.

Tärkeä kaappi. Huomatkaa tuo sotilashattu (öö. mikä se onkaan nimeltään).

Kai kaikilla on autotallissa laavalamppu? Pitäisi ainakin olla.

Se postista tullut ihanuus. Hiano.



Diskopallot on myös must juttu.

Tunnelmaa, tunnelmaa.

Tämä oli siis karsittu kuvasaalis. Lisää kuvia on kyllä. Onhan se hyvä, että miehelläkin on omat mielenkiinnonkohteensa. Ja kun tää meidän sisustusmaku on aika erilainen (mulla ei ole diskopalloa missään) niin sopu säilyy, kun hän sisustaa autotallia ja mulla jää muu talo. Jako sopii myös ukolle hyvin, joten hän miettiikin, miksi vaimo yhä vaivaa häntä verhovalinnoillaan??